Vastikään eläköitynyt pastori Tim löytää itsensä kauniilta Whitecapon saarelta palvelemessa Johanneksen lehtokirkon omaperäistä seurakuntaa ja varsin persoonallista naapurustoaan. Kavanaghit avaavat uuden kotinsa ovet haavoitetuille sydämille, isänsä hylkäämälle kolmivuotiaalle sekä erittäin monipuoliselle kalaruualle. Koti-ikävä. Dooleyn seikkailut autojen ja tyttöjen maailmassa sekä Pauline Barlowen lähestyvät häät pitävät pariskuntaa puristuksessa, kunnes mereltä puhaltava myrsky saa Timin ja Cynthian juurtumaan uuteen kutsumukseensa.
(takakansi)
****
Nyt mentiin sitten tutusta Mitfordista uuteen paikkaan, kun Tim lähti väliaikaispastoriksi. Tämä kirja kosketti itseä siinä mielessä, että erittäin tuoreena on mielessä vanhan taakse jättäminen ja uuden aloittaminen toisessa paikassa. Koti-ikävä, ikävä tuttua ja turvallista.
Juurtumisen vaikeus.
Tässä uutena oli puhelinkeskustelut vanhojen tuttujen kanssa. Eräässä kirjassahan käytettiin kirjeitä, nyt siis puhelinkeskusteluita. Jotenkin niihinkin eläytyi mukaan ihan hyvin.
Suuria tunteita arkisessa elämässä.
Lopulta kaikki kääntyy parhain päin.
Kevyttä ja viihdyttävää lukemista, ei mitään erikoista ja seikkailevaa. Silti minä viihdyn tämän sarjan parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti