sunnuntai 6. tammikuuta 2008

Synnit, Judith Gould

Synnit
Gould, Judith

Helene Junotin jännittävä ja tenhoava tarina vie
Natsien miehittämältä Ranskan maaseudulta, missä hän joutuu oppimaan elämän julmat tosiasiat herkässä nuoruudessaan

Pariisilaiseen loistohotelliin, missä hän tekee likaiset kaupat rappeutuneen aatelimiehen kanssa: hän tyydyttää tämän intohimon ja saa vastalahjaksi kaiken mitä haluaa

Välimeren ristelyille, missä hän pelaa kolmen hengen peliä englantilaisen lordin ja viettelijättären kanssa ja astuu jälkimmäisen virittämään ansaan
, missä Helenen viholliset, hänen oman firmansa johtokunnan jäsenet, punovat juo
englantilaisen herttuan kartanoon, missä muutama hiljainen ja katkera sana ylhäisen naisen huulilta saavat hänen sydämensä särkymään

ja Manhattanin raharikkaiden neuvottelupöytiin, missä Helenen viholliset, hänen oman firmansa johtokunnan jäsenet, punovat juonia tuhotakseen hänet ja ottaakseen haltuunsa Helenen luoman
lehti-imperiumin.

**Tämmöistä tällä kertaa. Sisko oli pelastanut tän jostain roskiksesta ja laittoi miehen mukana sen tuleen mulle joskus.
Ihan luettava kirja. Tässä ei vaan ollut kansia, sisäkanteen oli liimattu tuo ylläoleva teksti. Oletan tämän olevan täysin fiktiota. Mutta osa olisi voint olla totta. Ainakin se, mitä kerrottiin natseista, ja kuinka hän menetti perheestään suurimman osan. joutui pahan tädin huostaan. Alkoi työskennellä jne jne.

Toisaalta taas ihan selkeästi fiktiota. Mutta hömpp ä on hömppää. Mietin vain monesti, mistä hinnasta itse olisin valmis "myymään itseni". Vastaus on, etten tiedä. Hän halusi kostaa ne teot, jotka olivat hänet laittaneet kärsimään. Olivatko ne lopulta kärsimystä, en tiedä. Hän itse hyötyi, ja kärsi.

Kirja loppuu isä meidän rukoukseen ja siihen, että kaikki järjestyvät.
Toisaalta, yllättävä loppu. Kertaakaan kirjan aikana ei viitattu päähenkilön uskonnollisuuteen millään tavoin. Muiden ihmisten yhteydessä sellaista saatettiin mainita kyllä.
Lopussa rukouksen voimalla järjestyvät ne kaikkein tärkeimmät asiat. Ainakin niin kuvittelen.. Tai jäin siihen käsitykseen.

Ei kommentteja: