Kun minusta tuntuu että vauva imee kaiken, Marjatta sanoo Aimolle.
Aivan kuin lapsi ymmärtäisi. Heti kun se pystyy, se pysyy mahdollisimman paljon poissa äidin jaloista.
Koko pikkukaupunki tuntuu säälivän insinööri Lehmusta: niin komea mies ja niin omituinen rouva. Mutta Annukka ei näytä tytöltä, jolla on vaikeaa. Hänellä on selviytymiskeinonsa. - Minun isä päättää Varkaudessa melkein kaikki asiat. Paitsi ne, jotka päättää tehtaan Ahltrömmi, Annukka sanoo ylpeänä naapurin Sinikalle.
Radiossa soi Lauantain toivotut, lapset leikkivät retutossuissaan kauppaa ja tehdasta, rouvat järjestävät tupperwarekutsujaan, televisiossa pyörii Peyton Place. Eppu Nuotio kuvaa lapsen elämää ja muutaman vuosikymmenen takaiasta Suomea niin kuin vain harva osaa.
(takakansi)
****
Menin lainaamaan Nuotion Maksua, mutta se oli ehtinyt mennä just 5 min ennen.. Otin sen sijaan tämän, kun huomasin kirjassa. Halusin tietää, osaako Nuotio kirjoittaa yhtä vetävästi muutakin kuin dekkareita.
Minä en pitänyt tämän kirjan kirjoitustyylistä, tai siis kerrontatyylistä. Se vain tökki. Toisaalta se tökki niiden vuosikymmenten elämään, mutta minä en pitänyt sen lukemisesta. Kirjan lukeminen tökki ja jätinkin välistä tauolle ja ahmin välissä sen Maksun...
Kuitenkin luin tämänkin loppuun, halusin tietää, miten kirja päättyi.
Oli varmasti hyvä kuvaus sen ajan elämästä, ja jotenkin tuli sellainen tunne, että tuolalista se elämä varmasti on ollut. Ja että "voi voi".
Suosittelen, jos kiinnostaa lukea kuvausta pienestä tehdaskaupungista, jossa elämä pyörii tehtaan ympärillä ja luokkaerot ovat sittenkin vielä olemassa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti