Tätä kirjaa ei voinut laskea käsistään. Luin tämän muutamassa tunnissa ahmimalla. (olin myös perhekerhossa, lapsen jumpassa, kaupassa ja kirjastossa jne).
Kirja perustuu dokumentteihin ja se on siis totta.
On uskomatonta, kuinka Ruotsin kaltaisessa hyvinvointivaltiossa voi olla tilanne, että sen kansalaisen on paettava ulkomaille.
Kirja on jatkoa toiselle kirjalle, mutta sitä en ole lukenut, ei ole ollut vielä kirjastossa. Silti kirja kosketti. Ihan uskomatonta.
Kieltämättä sitä mietti, että kerran Ruotsissa voi tapahtua tälläistä, voiko tämä tapahtua myös Suomessa? En ihmettelisi vaikka voisi, tai kenties olisi jopa tapahtunut. Ainakin ulkomaille siepatuista lapsista voi aina lukea.
Piileskelyä, epävarmuudessa elämistä. Ei mitään pysyvää, ei voi edes ulkoilla! Koko ajan pelko, että jotain kamalaa tapahtuu itselle tai lapsille.
Silti päähenkilö Maria jaksoi rakentaa elämän aina vain uudestaan niissä puitteissa, jotka hänellä oli.
En myöskään ihmettele, että avioliitto hajosi ja mies väsyi tilanteeseen. Uskon heillä olleen kaikki mahdollisuudet, mutta Marian menneisyys varjosti heidän onneaan ja mahdollisuuksiaan. Kaikkeen väsyy, kun onnistumista ei näy. Lopulta väsyy yrittämäänkään.
En tiedä miten itse jaksaisin elää tuollaisessa tilanteessa. Jotenkin tuntuu, ettei minusta olisi katoamaan maanalle, elämään piilossa. Ei ulkoilua, ei normaalia elämää. Ei yhteydenpitoa kavereihin, ei sukulaisiin. Ei mitään. Kaikki matkalaukussa, ei tietoa, missä on ensi yön. Jatkuva pelko siitä, milloin löydetään, säilyykö hengissä.
Tajuan kyllä, että lasten takia on valmis tekemään kaikkensa, mutta sellaisen paineen alla.. aina aloittaamaan uudestaan tyhjästä.
2 kommenttia:
Tervehdys tänne kirjakanavalle!:)
Välillä täytyy käydä täälläkin visiitillä :)
Minulla on puolessavälissä Risto Santalan kirja Kenen te sanotte minun olevan?
Sydäntä sykähdytti s.78 kohta Prof. Albert Einsteinista (haastattelunpätkä Saturday Evening Postissa), jossa hänen sanojaan: "Lapsena sain opetusta sekä Raamatussa että Talmudissa. Olen juutalainen, mutta Nasaretilaisen valoisa olemus on lumonnut minut."
Kauniisti sanottu :)
Suosittelen kirjaa lukemani perusteella, sillä uskon, että loppuosakin on yhtä mielenkiintoista.
Siunausta lukuhetkiisi t. riitta.
Olen lukenut tämän Turvapaikkaa edeltäneen osan, jonka nimi oli muistaakseni Uhatut, ja se oli niin ahdistava, että en saanut luetuksi tätä Turvapaikkaa ollenkaan, vaikka sain tämän joululahjaksi. Pöyristyttävää, että niitä päähenkilöä vainonneita miehiä ei saatu kuriin ja että sen takia piti lähteä mittaviin toimiin perheen kätkemiseksi. Joskus kyllä miettii tätä pohjoismaista oikeusvaltiota, että miten tämä oikein toimii...
Lähetä kommentti