Tämä olikin edelliselle Nobelin testamentille suoraa jatkoa. Jatkui ihan siitä mihin edellinen päättyi.
Kirja oli jälleen hyvä, en minä keksi kuvaavia adjektiiveja. Koukuttava. Nopea luettava. Kertomus siitä, kuinka hirveään tilanteeseen voi joutua ja samalla kertomus siitä, että avioerostakin selviää.. Ja jos yhtäkkiä rikastuu, voi yhtäkkiä köyhtyä.
Lisäksi jäin miettimään, onko Ruotsin poliisin toiminta todellakin tuollaista?
Rikollinen vaihdetaan toiseen ja rikos jää sen takia ratkaisematta, vaikka oikeasti rikos on ratkaistu? Sitä ei vaan voida rekisteröidä. koska rikollinen luovutettiin pois??? No, en ihmettelisi, mistäpä sitä tietää, kuinka oikeusvaltiossa sitä loppupeleissä eletään, tai kuinka oikeusvaltio Ruotsikaan on. Pinnan allahan voi tapahtua mitä vain.
Heh, olen löytänyt jälleen vanhan lukutahtini. Aloitin tämän tänään kahden maissa, tein ruokaa, kävimme puheterapiassa, nukuin lyhyet päiväunet, juttelin puhelimessa, touhusin lapsen kanssa, tein ruokaa jne jne, olen ollut netissäkin. Ja puoli kahdeksalta kirja oli luettuna, sivuja himpun yli 400. Ihan hyvä suoritus ;) Kyllä se tästä taas :D
Mutta nyt jään siis odotteleen, että vanhempia Marklundeja löytyy kirjastosta, pari on edelleenkin lukematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti