Hömppää parhaasta tai pahimmasta päästä.
Minusta tässä oli liian samanlainen juoni kuin kirjassa Paholainen pukeutuu Pradaan. Sitä piti hauskana ja huvittavana, mutta tämä... No, oli näissä tietysti erojakin, mutta joku perusjuttu oli niin samanlainen, että ainakin minulle se tunki koko ajan läpi.
Huumeita, muotivaatteita, julkkiksia, kiireistä biletystä, joka on työtä, juoruja, juorulehtiä, suhteet sukuun huononee ja kavereihin.
Kunnes tulee stoppi ja päähenkilö lähtee käveleen ja suuntaa kelkkansa toiseen suuntaan.
Tietysti elämää suurempaa rakkautta mukana on myös.
Hömppää tosiaankin, ja tämä ei edes minusta ollut niin hauska ja mukaansatempaava kuin aikaisempi kirja. Jos kirjailijalta tulee vielä kolmas, toivon sen olevan jo hiukan eri kaavalla ja eri tyyppisistä ihmisistä.
2 kommenttia:
No jaa jotkut kirjailijat ( kuten Marian Keyes ) tekevät lukuisia kirjoja täsmälleen samalla kaavalla ja jotkut onnistuvat ja jotkut eivät..
Olen lukenut kaksi Keyesin kirjaa ja ne eivät olleet JUURI samalla kaavalla ja kertoneet JUURI samanlaisista ihmisistä, kuten nämä Weisbergerin kirjat, joissa oli ihan samat ainekset,s amantyyppiset ihmiset yms, ympäristö oli vaan muotilehdestä juhlien järjestäjiin..
Keyesin kirjat sijoittuivat lehtimaailmaan ja huumeista vieroitukseen.. Samaahan niissäkin olivat, mutta eivät täsmälleen samalla kaavalla.
Ehkä toiset kirjat ovat enempi saman kaltaisia hänelläkin. En vielä tosiaan muita ole ehtinyt lukea.
Taas Weisbergerin kirjoissa tuli se, että jos kolmas kirja tulee, niin ei varmasti tarvi lukea takakantta enempää, ellei tosiaan kaipaa jotain harlekiinimaista samantoistoa eri nimisillä henkilöillä ja paksua kirjaa...
Mutta makunsa kullakin kirjojen suhteen ;)
Ja erilaisia kirjoja kaipaa erilaisiin tilanteisiin ;)
Lähetä kommentti