Ja lisää Marklundia Bengtzonin muodossa.
Mietin luettuani tämän kirjan, että vetääkö näissä puoleensa päähenkilön elämä vai tapahtumat joihin hän joutuu työnsä puolesta? En tiedä.
Tässäkin perhe-elämän kuvaus jäi keskeneräiseksi, jonka puolesta tottakai odottaa jatkoa, mahdollisimman nopeasti tietysti, vaikka ammattillisesti hommasta tuli selvä..
Mietin myöskin, kumpi vetoaa enempi minuun, nuo rikokset vai se, että hän on tavallinen perheenäiti perheenäidin ongelmineen? Ehkäpä kummatkin.
En mikään dekkarifani ole koskaan ollut, mutta parin viime vuoden aikana löydettyäni Mankellin ja Lehtolaisen dekkarit, olen alkanut viihtyä rikostenkin parissa.
Mutta tämä kirja siis.. Taattua Marklundin laatua. Jotkut yksinkertaisesti osaavat kirjoittaa.
Joku kommentoi, että monetkin kirjoittavat samalla kaavalla useita kirjoja ja onnistuvat, toiset eivät.
Periaatteessahan näitäkin voisi pitää samalla kaavalla kirjoitettuna, mutta eivät ne silti ole. Niissä mennään koko ajan eteenpäin, päähenkilön elämässä. Ei kirjoiteta samaa kirjaa eri nimisellä henkilöllä uusiksi kerta toisensa jälkeen.
Mielestäni hyvä kirjailija saa henkilön elämään ja elämä jatkuu. Hän ei jumitu yhdenlaiseen elämään ja vaihda vain päähenkilön nimeä jokaiseen kirjaan. Kyllä sellaisenkin kirjan lukee ja voi kirjoittaa hyvin, mutta yksi kerta riittää.
Mutta Marklund on tällä hetkellä yksi suosikkejani ja jälleen sellainen kirjastosta lähti matkaan. Vai lukisko välillä muuta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti