maanantai 19. toukokuuta 2008

Joy Fielding, Pikku nukkeni

Jotkut kirjailijat sitä osaavat pitää langat käsissään ja kirjoittaa kirjan, josta ei voi etukäteen aavistaa mitään. Fielding on yksi niistä.
Taitavasti punottuja juonikuvioita, yllättäviä ja yllätyksettömiä tapahtumia unohtamatta rakkautta.

Ihan mielenkiintoinen kirja, vaikka eipä tuo kuvio nyt mikään ihmeellinen ollut, mutta taitavasti rakennettu, ei tosiaankaan arvannut, mitä on taustalla, ennenkuin ihan loppupuolella.
Suosittelen kyllä.

Olen lukenut muitakin hänen kirjojaan ja tähän asti olen kyllä pitänyt kaikista. Kaikki ovat olleet taitavasti kirjoitettuja, eikä ole osannut aavistella lopputulosta. Mielenkiintoista on, että lähes kaikki näistä punoutuu perheen sisäisiin kuvioihin. Useimmissa kirjoissa on äiti ja kadonnut tytär jollain tapaa mukana. Niin tässäkin.

Ei kommentteja: