Tämä on ajallisesti ensimmäinen kirja, jossa Annika Bengtzon on päähenkilönä. Hän on juuri aloittanut työskentelyn toimituksessa ja aika nopeasti pääsee tekemään huippujuttua. Kaikki eivät siitä pidäkään.
Mielestäni kuvaa oikein hyvin sitä, millainen taistelu työpaikalla voi olla. vastakkain on vanhat ja uudet, ne joiden mielestä ei saa mikään muuttua ja ne, jotka kaipaavat muutosta.
Julkkiksia oli tottakai tähänkin juttuun sekaantunut, tahallaan tai tahattomasti. Juoni kulki eteenpäin sujuvasti, kertoi myös Annikan yksityiselämästä jotain.
Tämäkin sitä taattua Marklundin laatua. Suosittelen kyllä hänen kaikkia kirjojaan, kuten myös tätäkin.
keskiviikko 21. toukokuuta 2008
tiistai 20. toukokuuta 2008
Tuija Lehtinen, Ruutukuningatar
Tämä olikin jatkoa jollekin toiselle kirjalle, jota sitäkään en ole lukenut, mutta pystyipä tämän lukemaan itsenäisenäkin osana.
Hömppää parhaasta päästä. Nopeaa luettavaa (jotain 3h kirja, miksi käyttää se aika tv:n katseluun, kun voi lukea???)
Lehtisen kirjat ovat aina olleet sellaisia, että hihittelen ääneen, en voi mitään sille. Jotku "laukaukset" tietyissä kohdin vain saavat hymyn huulille.
No, rakkaushömppää, naisten valtataistelua, sukukuvioita vähän. Ihan sitä tavallista hömppää siis. aivojen nollausta.
Hömppää parhaasta päästä. Nopeaa luettavaa (jotain 3h kirja, miksi käyttää se aika tv:n katseluun, kun voi lukea???)
Lehtisen kirjat ovat aina olleet sellaisia, että hihittelen ääneen, en voi mitään sille. Jotku "laukaukset" tietyissä kohdin vain saavat hymyn huulille.
No, rakkaushömppää, naisten valtataistelua, sukukuvioita vähän. Ihan sitä tavallista hömppää siis. aivojen nollausta.
maanantai 19. toukokuuta 2008
Liza Marklund, Elinkautinen
Tämä olikin edelliselle Nobelin testamentille suoraa jatkoa. Jatkui ihan siitä mihin edellinen päättyi.
Kirja oli jälleen hyvä, en minä keksi kuvaavia adjektiiveja. Koukuttava. Nopea luettava. Kertomus siitä, kuinka hirveään tilanteeseen voi joutua ja samalla kertomus siitä, että avioerostakin selviää.. Ja jos yhtäkkiä rikastuu, voi yhtäkkiä köyhtyä.
Lisäksi jäin miettimään, onko Ruotsin poliisin toiminta todellakin tuollaista?
Rikollinen vaihdetaan toiseen ja rikos jää sen takia ratkaisematta, vaikka oikeasti rikos on ratkaistu? Sitä ei vaan voida rekisteröidä. koska rikollinen luovutettiin pois??? No, en ihmettelisi, mistäpä sitä tietää, kuinka oikeusvaltiossa sitä loppupeleissä eletään, tai kuinka oikeusvaltio Ruotsikaan on. Pinnan allahan voi tapahtua mitä vain.
Heh, olen löytänyt jälleen vanhan lukutahtini. Aloitin tämän tänään kahden maissa, tein ruokaa, kävimme puheterapiassa, nukuin lyhyet päiväunet, juttelin puhelimessa, touhusin lapsen kanssa, tein ruokaa jne jne, olen ollut netissäkin. Ja puoli kahdeksalta kirja oli luettuna, sivuja himpun yli 400. Ihan hyvä suoritus ;) Kyllä se tästä taas :D
Mutta nyt jään siis odotteleen, että vanhempia Marklundeja löytyy kirjastosta, pari on edelleenkin lukematta.
Kirja oli jälleen hyvä, en minä keksi kuvaavia adjektiiveja. Koukuttava. Nopea luettava. Kertomus siitä, kuinka hirveään tilanteeseen voi joutua ja samalla kertomus siitä, että avioerostakin selviää.. Ja jos yhtäkkiä rikastuu, voi yhtäkkiä köyhtyä.
Lisäksi jäin miettimään, onko Ruotsin poliisin toiminta todellakin tuollaista?
Rikollinen vaihdetaan toiseen ja rikos jää sen takia ratkaisematta, vaikka oikeasti rikos on ratkaistu? Sitä ei vaan voida rekisteröidä. koska rikollinen luovutettiin pois??? No, en ihmettelisi, mistäpä sitä tietää, kuinka oikeusvaltiossa sitä loppupeleissä eletään, tai kuinka oikeusvaltio Ruotsikaan on. Pinnan allahan voi tapahtua mitä vain.
Heh, olen löytänyt jälleen vanhan lukutahtini. Aloitin tämän tänään kahden maissa, tein ruokaa, kävimme puheterapiassa, nukuin lyhyet päiväunet, juttelin puhelimessa, touhusin lapsen kanssa, tein ruokaa jne jne, olen ollut netissäkin. Ja puoli kahdeksalta kirja oli luettuna, sivuja himpun yli 400. Ihan hyvä suoritus ;) Kyllä se tästä taas :D
Mutta nyt jään siis odotteleen, että vanhempia Marklundeja löytyy kirjastosta, pari on edelleenkin lukematta.
Joy Fielding, Pikku nukkeni
Jotkut kirjailijat sitä osaavat pitää langat käsissään ja kirjoittaa kirjan, josta ei voi etukäteen aavistaa mitään. Fielding on yksi niistä.
Taitavasti punottuja juonikuvioita, yllättäviä ja yllätyksettömiä tapahtumia unohtamatta rakkautta.
Ihan mielenkiintoinen kirja, vaikka eipä tuo kuvio nyt mikään ihmeellinen ollut, mutta taitavasti rakennettu, ei tosiaankaan arvannut, mitä on taustalla, ennenkuin ihan loppupuolella.
Suosittelen kyllä.
Olen lukenut muitakin hänen kirjojaan ja tähän asti olen kyllä pitänyt kaikista. Kaikki ovat olleet taitavasti kirjoitettuja, eikä ole osannut aavistella lopputulosta. Mielenkiintoista on, että lähes kaikki näistä punoutuu perheen sisäisiin kuvioihin. Useimmissa kirjoissa on äiti ja kadonnut tytär jollain tapaa mukana. Niin tässäkin.
Taitavasti punottuja juonikuvioita, yllättäviä ja yllätyksettömiä tapahtumia unohtamatta rakkautta.
Ihan mielenkiintoinen kirja, vaikka eipä tuo kuvio nyt mikään ihmeellinen ollut, mutta taitavasti rakennettu, ei tosiaankaan arvannut, mitä on taustalla, ennenkuin ihan loppupuolella.
Suosittelen kyllä.
Olen lukenut muitakin hänen kirjojaan ja tähän asti olen kyllä pitänyt kaikista. Kaikki ovat olleet taitavasti kirjoitettuja, eikä ole osannut aavistella lopputulosta. Mielenkiintoista on, että lähes kaikki näistä punoutuu perheen sisäisiin kuvioihin. Useimmissa kirjoissa on äiti ja kadonnut tytär jollain tapaa mukana. Niin tässäkin.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Kate Jacobs, Pieni lankakauppa
Tämä sattui silmiini kirjastossa, kun olin jo ovella menossa pois. Oli pakko lainata, koska muutamasta käsityöblogista olen tästä joskus lukenut mielipiteitä.
Ei tämä mikään kirjallisuuden ihmeteos ole. Yhdessä välissä olin jo sitä mieltä, että ihan harlekiinitasoa, mutta ei kirja siihen loppunut. Loppu oli ehkä jossain mielessä yllätyksellinen, koska päähenkilö kuoli. Olin ihan varma jo, että hän onkin raskaana ja se siitä, mutta toisinpä kävi. Ei pitääisi koskaan arpoa ;)
No, olihan tässä lankaa ja puikkoja ja neulomista. Ja muutamia ihan fiksujakin oivalluksia, kuinka se neulominen alkaa sujua (harjoitusta, harjoitus), kukaan ei ole mestari aloittaessaan jne.
Ja että sinnikkyyden avulla pärjää ja tärkeintä on olla oma itsensä.
Jossain vaiheessa minua häiritsi myöskin kirjan kirjoitustyyli. Mutta kyllä tätä silti luki. Enkä tiedä mikä siinä tökki, jokin vain. Ihan ok suomea, mutta joskus vaan ei miellytä.
No, hömppäähän tämä oli, ihan luettavaa, vaikka tosiaan, ei mikään mestariteos, joka olis pakko saada omaan kirjahyllyyn tai lukea uudestaan.
Ei tämä mikään kirjallisuuden ihmeteos ole. Yhdessä välissä olin jo sitä mieltä, että ihan harlekiinitasoa, mutta ei kirja siihen loppunut. Loppu oli ehkä jossain mielessä yllätyksellinen, koska päähenkilö kuoli. Olin ihan varma jo, että hän onkin raskaana ja se siitä, mutta toisinpä kävi. Ei pitääisi koskaan arpoa ;)
No, olihan tässä lankaa ja puikkoja ja neulomista. Ja muutamia ihan fiksujakin oivalluksia, kuinka se neulominen alkaa sujua (harjoitusta, harjoitus), kukaan ei ole mestari aloittaessaan jne.
Ja että sinnikkyyden avulla pärjää ja tärkeintä on olla oma itsensä.
Jossain vaiheessa minua häiritsi myöskin kirjan kirjoitustyyli. Mutta kyllä tätä silti luki. Enkä tiedä mikä siinä tökki, jokin vain. Ihan ok suomea, mutta joskus vaan ei miellytä.
No, hömppäähän tämä oli, ihan luettavaa, vaikka tosiaan, ei mikään mestariteos, joka olis pakko saada omaan kirjahyllyyn tai lukea uudestaan.
lauantai 17. toukokuuta 2008
Liza Marklund: Nobelin testamentti
Ja lisää Marklundia Bengtzonin muodossa.
Mietin luettuani tämän kirjan, että vetääkö näissä puoleensa päähenkilön elämä vai tapahtumat joihin hän joutuu työnsä puolesta? En tiedä.
Tässäkin perhe-elämän kuvaus jäi keskeneräiseksi, jonka puolesta tottakai odottaa jatkoa, mahdollisimman nopeasti tietysti, vaikka ammattillisesti hommasta tuli selvä..
Mietin myöskin, kumpi vetoaa enempi minuun, nuo rikokset vai se, että hän on tavallinen perheenäiti perheenäidin ongelmineen? Ehkäpä kummatkin.
En mikään dekkarifani ole koskaan ollut, mutta parin viime vuoden aikana löydettyäni Mankellin ja Lehtolaisen dekkarit, olen alkanut viihtyä rikostenkin parissa.
Mutta tämä kirja siis.. Taattua Marklundin laatua. Jotkut yksinkertaisesti osaavat kirjoittaa.
Joku kommentoi, että monetkin kirjoittavat samalla kaavalla useita kirjoja ja onnistuvat, toiset eivät.
Periaatteessahan näitäkin voisi pitää samalla kaavalla kirjoitettuna, mutta eivät ne silti ole. Niissä mennään koko ajan eteenpäin, päähenkilön elämässä. Ei kirjoiteta samaa kirjaa eri nimisellä henkilöllä uusiksi kerta toisensa jälkeen.
Mielestäni hyvä kirjailija saa henkilön elämään ja elämä jatkuu. Hän ei jumitu yhdenlaiseen elämään ja vaihda vain päähenkilön nimeä jokaiseen kirjaan. Kyllä sellaisenkin kirjan lukee ja voi kirjoittaa hyvin, mutta yksi kerta riittää.
Mutta Marklund on tällä hetkellä yksi suosikkejani ja jälleen sellainen kirjastosta lähti matkaan. Vai lukisko välillä muuta?
Mietin luettuani tämän kirjan, että vetääkö näissä puoleensa päähenkilön elämä vai tapahtumat joihin hän joutuu työnsä puolesta? En tiedä.
Tässäkin perhe-elämän kuvaus jäi keskeneräiseksi, jonka puolesta tottakai odottaa jatkoa, mahdollisimman nopeasti tietysti, vaikka ammattillisesti hommasta tuli selvä..
Mietin myöskin, kumpi vetoaa enempi minuun, nuo rikokset vai se, että hän on tavallinen perheenäiti perheenäidin ongelmineen? Ehkäpä kummatkin.
En mikään dekkarifani ole koskaan ollut, mutta parin viime vuoden aikana löydettyäni Mankellin ja Lehtolaisen dekkarit, olen alkanut viihtyä rikostenkin parissa.
Mutta tämä kirja siis.. Taattua Marklundin laatua. Jotkut yksinkertaisesti osaavat kirjoittaa.
Joku kommentoi, että monetkin kirjoittavat samalla kaavalla useita kirjoja ja onnistuvat, toiset eivät.
Periaatteessahan näitäkin voisi pitää samalla kaavalla kirjoitettuna, mutta eivät ne silti ole. Niissä mennään koko ajan eteenpäin, päähenkilön elämässä. Ei kirjoiteta samaa kirjaa eri nimisellä henkilöllä uusiksi kerta toisensa jälkeen.
Mielestäni hyvä kirjailija saa henkilön elämään ja elämä jatkuu. Hän ei jumitu yhdenlaiseen elämään ja vaihda vain päähenkilön nimeä jokaiseen kirjaan. Kyllä sellaisenkin kirjan lukee ja voi kirjoittaa hyvin, mutta yksi kerta riittää.
Mutta Marklund on tällä hetkellä yksi suosikkejani ja jälleen sellainen kirjastosta lähti matkaan. Vai lukisko välillä muuta?
torstai 15. toukokuuta 2008
Liza Marklund: Turvapaikka
Tätä kirjaa ei voinut laskea käsistään. Luin tämän muutamassa tunnissa ahmimalla. (olin myös perhekerhossa, lapsen jumpassa, kaupassa ja kirjastossa jne).
Kirja perustuu dokumentteihin ja se on siis totta.
On uskomatonta, kuinka Ruotsin kaltaisessa hyvinvointivaltiossa voi olla tilanne, että sen kansalaisen on paettava ulkomaille.
Kirja on jatkoa toiselle kirjalle, mutta sitä en ole lukenut, ei ole ollut vielä kirjastossa. Silti kirja kosketti. Ihan uskomatonta.
Kieltämättä sitä mietti, että kerran Ruotsissa voi tapahtua tälläistä, voiko tämä tapahtua myös Suomessa? En ihmettelisi vaikka voisi, tai kenties olisi jopa tapahtunut. Ainakin ulkomaille siepatuista lapsista voi aina lukea.
Piileskelyä, epävarmuudessa elämistä. Ei mitään pysyvää, ei voi edes ulkoilla! Koko ajan pelko, että jotain kamalaa tapahtuu itselle tai lapsille.
Silti päähenkilö Maria jaksoi rakentaa elämän aina vain uudestaan niissä puitteissa, jotka hänellä oli.
En myöskään ihmettele, että avioliitto hajosi ja mies väsyi tilanteeseen. Uskon heillä olleen kaikki mahdollisuudet, mutta Marian menneisyys varjosti heidän onneaan ja mahdollisuuksiaan. Kaikkeen väsyy, kun onnistumista ei näy. Lopulta väsyy yrittämäänkään.
En tiedä miten itse jaksaisin elää tuollaisessa tilanteessa. Jotenkin tuntuu, ettei minusta olisi katoamaan maanalle, elämään piilossa. Ei ulkoilua, ei normaalia elämää. Ei yhteydenpitoa kavereihin, ei sukulaisiin. Ei mitään. Kaikki matkalaukussa, ei tietoa, missä on ensi yön. Jatkuva pelko siitä, milloin löydetään, säilyykö hengissä.
Tajuan kyllä, että lasten takia on valmis tekemään kaikkensa, mutta sellaisen paineen alla.. aina aloittaamaan uudestaan tyhjästä.
Kirja perustuu dokumentteihin ja se on siis totta.
On uskomatonta, kuinka Ruotsin kaltaisessa hyvinvointivaltiossa voi olla tilanne, että sen kansalaisen on paettava ulkomaille.
Kirja on jatkoa toiselle kirjalle, mutta sitä en ole lukenut, ei ole ollut vielä kirjastossa. Silti kirja kosketti. Ihan uskomatonta.
Kieltämättä sitä mietti, että kerran Ruotsissa voi tapahtua tälläistä, voiko tämä tapahtua myös Suomessa? En ihmettelisi vaikka voisi, tai kenties olisi jopa tapahtunut. Ainakin ulkomaille siepatuista lapsista voi aina lukea.
Piileskelyä, epävarmuudessa elämistä. Ei mitään pysyvää, ei voi edes ulkoilla! Koko ajan pelko, että jotain kamalaa tapahtuu itselle tai lapsille.
Silti päähenkilö Maria jaksoi rakentaa elämän aina vain uudestaan niissä puitteissa, jotka hänellä oli.
En myöskään ihmettele, että avioliitto hajosi ja mies väsyi tilanteeseen. Uskon heillä olleen kaikki mahdollisuudet, mutta Marian menneisyys varjosti heidän onneaan ja mahdollisuuksiaan. Kaikkeen väsyy, kun onnistumista ei näy. Lopulta väsyy yrittämäänkään.
En tiedä miten itse jaksaisin elää tuollaisessa tilanteessa. Jotenkin tuntuu, ettei minusta olisi katoamaan maanalle, elämään piilossa. Ei ulkoilua, ei normaalia elämää. Ei yhteydenpitoa kavereihin, ei sukulaisiin. Ei mitään. Kaikki matkalaukussa, ei tietoa, missä on ensi yön. Jatkuva pelko siitä, milloin löydetään, säilyykö hengissä.
Tajuan kyllä, että lasten takia on valmis tekemään kaikkensa, mutta sellaisen paineen alla.. aina aloittaamaan uudestaan tyhjästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)