Rempseä ja sanavalmis Marilyn Grimes elää kadehdittavaa elämää aurinkoisessa Kaliforniassa. Lapset on saatu kaikki onnellisesti yliopistoon, koti on kaunis ja mies menestyy urallaan. Silti Marilyn on elämässään umpikujassa, kun menopaussi puskee päälle ja koko perhe käy hermoille.
Yllättäviä uutisia saatuaan Marilyn pysähtyy miettimään omaa elämäänsä. Mitä tapahtui hänen unelmilleen hankkia korkeakoulututkinto ja toteuttaa itseään taiteellisesti? Napakkana naisena Marilyn päättää lakata huolehtimasta niin paljon muista ja seurata omia unelmiaan. McMillan kertoo hauskasti ja mukaansatempaavasti siitä, kuinka elämä todellisuudessa muodostuu sivupoluista eikä suunnitelmista, joiden varaan olemme sen rakentaneet.
”Liian moni meistä juuttuu murehtimaan sitä, mitä meillä ei ole, mitä emme saa tai mitä emme voi saada. Käytämme liikaa energiaa masentumiseen, vaikka voisimme samalla energiamäärällä – ellei peräti pienemmällä – tehdä edes osan niistä asioista, joita todella haluamme tehdä.”
– Terry McMillan
*****
Sattui käteeni ihan sattumalta kirjaston palautetuista. Mietin jo, etten otakaan, silti otin sen. Ajattelin kaipaavani vähän hömppää taas vaihteeksi.
Ihan kiva kirja. Suuri yllätys oli se, että kirjan henkilöt puhuivat Jumalasta, kävivät kirkossa, rukoilivat jne. Ne eivät kuitenkaan olleet kirjassa pääosassa, vaan ihmiset ja heidän elämänsä. Kuitenkin usko oli jossain taustalla, vaikka ehkei se siltä aina tuntunutkaan (kiroilut yms), mutta silti se oli. Iltarukouksien opettaminen, Raamatun tuntemus, kirkossa käyminen jne, sitä perussettiä ihan tavallisille ihmisille..
Päähenkilöhän elää alkavia vaihdevuosiaan, miettii elämäänsä, mitä haluaa.. Perheen elämä mullistuu monellakin tapaa. Ei oikein tiedä, mitä tekisi jne.
Ihan luettava kirja, vaikka olen minä parempiakin kirjoja lukenut, mutta ei tämäkään sieltä huonoimmasta päästä ollut. Etenkään kun uskonto oli osa elää ja kirjaa, ei kuitenkaan pääosa...
torstai 17. huhtikuuta 2008
Lisa Papademetriou: Kaipuu syvyyksiin (Keijut)
Vesikeiju Ranilla ei ole siipiä. Siivettömyys ei ole haitannut Rania aiemmin, mutta nyt häenstä on alkanut tuntua, ettei hän sittenkään kuulu Keijupoukamaan muiden keijujen joukkoon. Rani uskoo sen sijaan löytävänsä kodin ja ystäviä merenneitojen luota. Niinpä hän jättää keijut ja joutuu toinen toistaan uskomattomampiin seikkailuihin.
Lopulta Rani löytää kuin läytääkin kodin ja todellisia ystäviä - odottamattomasta paikasta!
(takakansi)
***
Pitkästä aikaa keijuja.
Tykkäsin kyllä. Oli tosi paljon niitä todellisen elämän aineksia.. Ei ole kotoinen olo, kaipaa johonkin muualle, ystävät eivät olekaan ystäviä tai haluavatkin jotain muuta.. Sitten ne todelliset ystävät kyllä ovat ja pysyvät.
Suosittelen kaikille pikkuisille, ja isommillekin, keiju-faneille.
Lopulta Rani löytää kuin läytääkin kodin ja todellisia ystäviä - odottamattomasta paikasta!
(takakansi)
***
Pitkästä aikaa keijuja.
Tykkäsin kyllä. Oli tosi paljon niitä todellisen elämän aineksia.. Ei ole kotoinen olo, kaipaa johonkin muualle, ystävät eivät olekaan ystäviä tai haluavatkin jotain muuta.. Sitten ne todelliset ystävät kyllä ovat ja pysyvät.
Suosittelen kaikille pikkuisille, ja isommillekin, keiju-faneille.
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Henning Mankell: Syvyys
Hänen varhaisimmat muistonsa liittyivät etäisyyksiin. Hänen itsensä ja äidin väliseen, äidin ja isän väliseen, lattian ja katon väliseen, huolen ja ilon väliseen etäisyyteen. Hänen koko elämänsä liittyi etäisyyksiin. Taito mitata etäisyyksiä oli kuin loitsu, väline jolla hän hallitsi ajan ja tilan liikkeitä.
Henning Mankellin tummasävyisen rakkaustarinan pinnan alla väreilevät petoksen ja vihan syvyydet. Romaanin ihmiset ovat kuin laivoja, jotka yrittävät mahtua ohittamaan toisensa kapeikossa.
(takakansi)
*******
Joskus jotkut kirjat pitävät otteessaan, vaikkei oikein edes tiedä miksi. On vain pakko lukea, lukea, lukea. Kirjaa ei voi laskea käsistään ennenkuin sen on saanut luettua.
Perjantaina olin yksin ja otin tämän kirjan käteeni, ja laskin sen vasta kun olin lukenut loppuun. En voinut illalla alkaa nukkumaan, kun mietin kirjaa, pakko oli lukea.
Samalla en tiedä mikä tässä kiehtoi, se vaan tempaisi mukaansa. Mietiskelin kaikenlaista, kuinka tilanne on päässyt tuollaiseksi, eikö hän tosiaan ajattele kuin itseään ja omia halujaan? Äh, en edes tiedä. Tämä kirja vaan oli tälläinen.
Tykkään Mankellin tyylistä kirjoittaa.
Ja toisaalta taas: valheen verkko kietoutuu aina lopuksi kutojansa ympärille ja kiristyy. Kaikki selviää, vaikka kuvittelee olevansa turvassa.
Mutta en minä tiedä, mitä voisin sanoa, suosittelen lukemaan, jos kuvittelee, että tämä on omaan makuun sopiva kirja.
Henning Mankellin tummasävyisen rakkaustarinan pinnan alla väreilevät petoksen ja vihan syvyydet. Romaanin ihmiset ovat kuin laivoja, jotka yrittävät mahtua ohittamaan toisensa kapeikossa.
(takakansi)
*******
Joskus jotkut kirjat pitävät otteessaan, vaikkei oikein edes tiedä miksi. On vain pakko lukea, lukea, lukea. Kirjaa ei voi laskea käsistään ennenkuin sen on saanut luettua.
Perjantaina olin yksin ja otin tämän kirjan käteeni, ja laskin sen vasta kun olin lukenut loppuun. En voinut illalla alkaa nukkumaan, kun mietin kirjaa, pakko oli lukea.
Samalla en tiedä mikä tässä kiehtoi, se vaan tempaisi mukaansa. Mietiskelin kaikenlaista, kuinka tilanne on päässyt tuollaiseksi, eikö hän tosiaan ajattele kuin itseään ja omia halujaan? Äh, en edes tiedä. Tämä kirja vaan oli tälläinen.
Tykkään Mankellin tyylistä kirjoittaa.
Ja toisaalta taas: valheen verkko kietoutuu aina lopuksi kutojansa ympärille ja kiristyy. Kaikki selviää, vaikka kuvittelee olevansa turvassa.
Mutta en minä tiedä, mitä voisin sanoa, suosittelen lukemaan, jos kuvittelee, että tämä on omaan makuun sopiva kirja.
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Jan Karon: Pappilan uusi mahdollisuus
Jan Karonin rakastettu Pappila-sarja on ehtinyt viimeiseen osaansa. Teos laittaa pisteen Mitfordin pappilan tapahtumiin tavalla, joka yllättää lukijan. Sen sijaan että viettäisivät rauhallisia eläkepäiviä, pastori Tim ja Cynthia ottavat vastaan jännittävän työtarjouksen ja lähtevät talovahdeiksi Niittyhakaan. Tavoilleen uskollisena pastori Tim pohtii elämää mietelauseiden, virsien ja runojen kautta. Jan Karonin luoma elämälle herkkä tunnelma säilyy loppuun asti.
(takakansi)
***
Nyt on koko sarja luettuna ja samaa tasoa oli tämä kirja, niinkuin muutkin.
Tosi samanlainen myös. Hyvin jaksaa lukea, mutta ei nämä ole niin hirvittävän tapahtumarikkaita. Tai tapahtumiksi siis näissä riittää ihan tavallinen elämä ja siitä kertominen.
Eihän pastori Tim eläkkeelle vieläkään malttanut jäädä ;)
Ja nyt siis sarja on päättynyt, yksi kirja on välistä lukematta, luen sen joskus kun saan käsiini.
Sarjana ihan ok, itse Pastori Timin elämä oli "sitä samaa", mutta muut kirjan henkilöt toivat siihen vaihtelua. Eivät siis minusta olleet puuduttavan tylsiä vaan ihan luettavia.
Hömppää nämäkin siis ;)
(takakansi)
***
Nyt on koko sarja luettuna ja samaa tasoa oli tämä kirja, niinkuin muutkin.
Tosi samanlainen myös. Hyvin jaksaa lukea, mutta ei nämä ole niin hirvittävän tapahtumarikkaita. Tai tapahtumiksi siis näissä riittää ihan tavallinen elämä ja siitä kertominen.
Eihän pastori Tim eläkkeelle vieläkään malttanut jäädä ;)
Ja nyt siis sarja on päättynyt, yksi kirja on välistä lukematta, luen sen joskus kun saan käsiini.
Sarjana ihan ok, itse Pastori Timin elämä oli "sitä samaa", mutta muut kirjan henkilöt toivat siihen vaihtelua. Eivät siis minusta olleet puuduttavan tylsiä vaan ihan luettavia.
Hömppää nämäkin siis ;)
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Paolo Coelho: Pyhiinvaellus
Tässä omaperäisessä ja ajatuksia herättävässä kirjassa lukija saa seurata Paolo Coelhon pyhiinvaellusmatkan Santiago de Compostelaan ikiaikaisen viisauden lähteille. Matkasta tulee käänteentekevä ja Coelho oppii, että elämän totuus ilmenee yksinkertaisissa asioissa. Matkan myötä Coelho sitoutuu kirjailijanuraansa ja haluaa näyttää lukijoilleen, miten jokainen voi löytää oman sisäisen rikkautensa.
Pyhiinvaellus on Paolo Coelhon ensimmäinen romaani. Se julkaistiin vuonna 1987, ennen maailmankuulua menestysteosta Alkemisti. Pyhiinvaellus on merkittävä teos Coelhon uralla: siinä tiivistyy hänen humaani filosofiansa ja syvällinen ajattelunsa.
(takakansi)
**
Täytyy heti sanoa, etten varmasti olisi tähän kirjaan tarttunut, ellei kaveri olisi sattunut kysymään, olenko lukenut Coelhon kirjoja. Seuraavana päivänä tämä kirja oli kirjaston "tänään palautetut"-hyllyssä ja tarttui käteeni.
Tämä ei ole yhtään minun tyyppinen kirja, siis sellainen, joita jaksaisin lukea. Tämä on liian syvällinen tai jotain. Minä kun haen kirjoista lähinnä sellaista... rentoutumista ja toiseen hömppämaailmaan siirtymistä.. Tunnustan ;)
Ja en tiedä, minulla on kamalan kielteinen suhtautuminen magian harjoittamiseen.. Vaikka onhan rukouskin sitä, mutta.. Minä en siis jotenkin vain sisäistänyt tämän kirjan oppeja, tai asennetta. En tiedä minkä uskonnon edustaja Coelho on. En nyt tiedä oliko varsinaisesti magiaa, mutta mminulle tuli sellainen tunne, että jotain siihen liittyviä harjoituksia, joissa mentiin "aivan kuin toiseen maailmaan", sisälle omaan itseensä tai jotain.. Harrastavathan monet meditointiakin tms.. En tiedä onko se sen kummoisempaa.
Tässä kirjassa neuvottiin myös se, miten noita harjoituksia tehdään. Olen kai pelkuri, mutta minä en sellaisia uskaltaisi alkaa tehdä.. Pelkään kai ties mitä "henkiolentoja". Ja ei niitä kai olekaan tarkoitettu tehtäväksi noin vain..
Ja tiedän senkin, että magia on tarkoitettu käytettäväksi hyvään tarkoitukseen, ei kenenkään vahingoittamiseksi. Ja sitä tässäkään pahoihin tarkoituksiin käytetty, jos se edes magiaa on. Minä en keksinyt parempaakaan sanaa.
Mutta tiedän, että jotkut tykkäävät näistä kirjoista ja pitävät oman elämän pohtimisesta, ajattelevat syvällisesti eivätkä vain elä päivästä toiseen parhaaksi katsomallaan tavalla. Keskittyvät ongelmiin tai niiden ratkaisuihin ja ratkaisujen aikaansaamiseen, kulkevat sitä polkua keskittyen siihen.
Minä olen liian pinnallinen ihminen näin syvälliseen kirjaan ja en näe sen kaikkia mahdollisuuksia.. Enkä edes välttämättä ymmärrä oikein, kiinnitän huomion ihan vääriin asioihin. Ja niiden harjoitusten tarkoitus oli, että Coelho oppii keskittymään olennaiseen, mutta en tiedä miksi ne minusta tuntuivat jotenkin oudoille..
Siksi en oikeasti edes voi sanoa, mikä tämän kirjan sanoma oli.. Lukekaa itse, jos kiinnostaa.
Pyhiinvaellus on Paolo Coelhon ensimmäinen romaani. Se julkaistiin vuonna 1987, ennen maailmankuulua menestysteosta Alkemisti. Pyhiinvaellus on merkittävä teos Coelhon uralla: siinä tiivistyy hänen humaani filosofiansa ja syvällinen ajattelunsa.
(takakansi)
**
Täytyy heti sanoa, etten varmasti olisi tähän kirjaan tarttunut, ellei kaveri olisi sattunut kysymään, olenko lukenut Coelhon kirjoja. Seuraavana päivänä tämä kirja oli kirjaston "tänään palautetut"-hyllyssä ja tarttui käteeni.
Tämä ei ole yhtään minun tyyppinen kirja, siis sellainen, joita jaksaisin lukea. Tämä on liian syvällinen tai jotain. Minä kun haen kirjoista lähinnä sellaista... rentoutumista ja toiseen hömppämaailmaan siirtymistä.. Tunnustan ;)
Ja en tiedä, minulla on kamalan kielteinen suhtautuminen magian harjoittamiseen.. Vaikka onhan rukouskin sitä, mutta.. Minä en siis jotenkin vain sisäistänyt tämän kirjan oppeja, tai asennetta. En tiedä minkä uskonnon edustaja Coelho on. En nyt tiedä oliko varsinaisesti magiaa, mutta mminulle tuli sellainen tunne, että jotain siihen liittyviä harjoituksia, joissa mentiin "aivan kuin toiseen maailmaan", sisälle omaan itseensä tai jotain.. Harrastavathan monet meditointiakin tms.. En tiedä onko se sen kummoisempaa.
Tässä kirjassa neuvottiin myös se, miten noita harjoituksia tehdään. Olen kai pelkuri, mutta minä en sellaisia uskaltaisi alkaa tehdä.. Pelkään kai ties mitä "henkiolentoja". Ja ei niitä kai olekaan tarkoitettu tehtäväksi noin vain..
Ja tiedän senkin, että magia on tarkoitettu käytettäväksi hyvään tarkoitukseen, ei kenenkään vahingoittamiseksi. Ja sitä tässäkään pahoihin tarkoituksiin käytetty, jos se edes magiaa on. Minä en keksinyt parempaakaan sanaa.
Mutta tiedän, että jotkut tykkäävät näistä kirjoista ja pitävät oman elämän pohtimisesta, ajattelevat syvällisesti eivätkä vain elä päivästä toiseen parhaaksi katsomallaan tavalla. Keskittyvät ongelmiin tai niiden ratkaisuihin ja ratkaisujen aikaansaamiseen, kulkevat sitä polkua keskittyen siihen.
Minä olen liian pinnallinen ihminen näin syvälliseen kirjaan ja en näe sen kaikkia mahdollisuuksia.. Enkä edes välttämättä ymmärrä oikein, kiinnitän huomion ihan vääriin asioihin. Ja niiden harjoitusten tarkoitus oli, että Coelho oppii keskittymään olennaiseen, mutta en tiedä miksi ne minusta tuntuivat jotenkin oudoille..
Siksi en oikeasti edes voi sanoa, mikä tämän kirjan sanoma oli.. Lukekaa itse, jos kiinnostaa.
Seija Uimonen: Jumalan kulkukoira
Sitkeiden suomalaisnaisten kokemuksia sodan keskellä Kroatiassa. Pakolaisten ja hädässä olevien rinnalla elämistä, rakastamista käytännössä, seurakunnan kokoamista puutteen ja kriisien paineissa, yksinäisten hetkien taistelua. Mutta samalla ihmeellistä varjelusta ja Jumalan tekoja ihmisten elämässä.
Sanansaattajien lähetti Seija Uimonen pysyi työtoveriensa Raili Tapion ja Marja-Liisa Mrcelan perheen kanssa Kroatiassa itsenäistymistaistelujen riehuessakin. He kertoivat toivon ja lohdutuksen evankeliumia kodeissa ja pommisuojissa ja elivät yhdessä seurakuntalaisten kanssa surussa ja ilossa.
(takakansi)
***
Uskomattomia ihmisiä ja selvisivät uskomattomista tilanteista.
Ei tätä kirjaa oikein voi kuvailla.. Se pitää lukea, jos kiinnostaa. Osittain minua vaivasi huonohko kirjoitettu suomen kieli ja jotkut lauseet piti lukea kahteen kertaan, en tiedä mikä tökki ymmärryksessä siltä osin..
Mutta ihan ok kirja, ja valoitti ainakin minulle sitä, millaisissa oloissa lähetit joutuvat työskentelemään.
Sanansaattajien lähetti Seija Uimonen pysyi työtoveriensa Raili Tapion ja Marja-Liisa Mrcelan perheen kanssa Kroatiassa itsenäistymistaistelujen riehuessakin. He kertoivat toivon ja lohdutuksen evankeliumia kodeissa ja pommisuojissa ja elivät yhdessä seurakuntalaisten kanssa surussa ja ilossa.
(takakansi)
***
Uskomattomia ihmisiä ja selvisivät uskomattomista tilanteista.
Ei tätä kirjaa oikein voi kuvailla.. Se pitää lukea, jos kiinnostaa. Osittain minua vaivasi huonohko kirjoitettu suomen kieli ja jotkut lauseet piti lukea kahteen kertaan, en tiedä mikä tökki ymmärryksessä siltä osin..
Mutta ihan ok kirja, ja valoitti ainakin minulle sitä, millaisissa oloissa lähetit joutuvat työskentelemään.
Silja Sillanpää: Monitoimikissa Katti Matikainen
Kun Katti Matikainen ryhtyy jauhamaan hiekoitushiekkaa Mummun monitomikoneella, on pian edessä matka konekorjaamolle. Rallivaaran vanhainkotiin Katti suunnistaa, kun tarvitsee kipeästi isovanhemmuuden asiantuntijan apua. "Jokainen voi vaikuttaa", kissa kailottaa ja kiipeää ketterästi Eduskuntatalon leveitä rappuja kohti istuntosalia...
Tiedonjanoisen Katti Matikaisen matkassa lukija pääsee moneen mielenkiintoiseen paikkaan, kuten paloasemalle, siirtolapuutarhaan ja suklaatehtaaseen. Mitä niissä tehdään?
Minkälaisia eri alan ammattilaisia työhtehtävissä tarvitaan?
(takakansi)
***
Lapsi sai tämän synttärilahjaksi joku aika sitten ja on pyörinyt tuolla hyllyssä. Vihdoin ja viimein saatiin aloitettua luku-urakka joku aika sitten. Tässä on lyhyitä tarinoita, jotka ovat ihan sopivan mittaisia iltasaduiksi. Ja samalla ovat opettavaisia, kertovat todellisista asioista, mutta myös humoristisia.
Alkoi kiinnostaa lukea enempikin näitä, vaikka tästä tv-ohjelmasta en ole koskaan pitänyt.
Tiedonjanoisen Katti Matikaisen matkassa lukija pääsee moneen mielenkiintoiseen paikkaan, kuten paloasemalle, siirtolapuutarhaan ja suklaatehtaaseen. Mitä niissä tehdään?
Minkälaisia eri alan ammattilaisia työhtehtävissä tarvitaan?
(takakansi)
***
Lapsi sai tämän synttärilahjaksi joku aika sitten ja on pyörinyt tuolla hyllyssä. Vihdoin ja viimein saatiin aloitettua luku-urakka joku aika sitten. Tässä on lyhyitä tarinoita, jotka ovat ihan sopivan mittaisia iltasaduiksi. Ja samalla ovat opettavaisia, kertovat todellisista asioista, mutta myös humoristisia.
Alkoi kiinnostaa lukea enempikin näitä, vaikka tästä tv-ohjelmasta en ole koskaan pitänyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)