Mitfordissa asuu kylän täydeltä hulvatonta joukkoa. Naapureiden omalaatuiset tempaukset saavat monet suunpielet kääntymään ylöspäin. Pastori Tim huokailee muutoksen perään mutta joutuu pulaan, kun se muuttaa hänen pappilaansa: Mitä tehdä sohvan kokoiselle kulkukoiralle? Entä pisamaiselle pojalle, jonka asenteet saavat rauhallisemmankin miehen hulluksi? Miten pastori Tim selviää säihkyvästä sääriparista, joka jättää ohi kulkiessaan vienon kukkaistuoksun?
Kylän poikamiespapilla on tekemistä selvitellessään elämän pikku kummallisuuksia ja salaisuutta, jota on säilytetty yli kuusi vuosikymmentä. Jan Karon kirjoittaa arjen yltäkylläisyydestä hauskasti ja lämpimästi. Hänen henkilöhahmonsa ovat niin rakastettavia, että heitä voisi kutsua melkein ystäviksi. Karonin kirjoissa usko muuttaa arjen juhlaksi.
*****
Ensimmäinen osa sarjasta Pappila keskellä elämää.
Lueskelin tämän tässä parin päivän sisällä. En oikein osaa sanoa mitään.
Tapahtumia oli, mutta jotenkin kerronta oli aika tasapaksua. Ei sellaista "ihanaa lukea, kyllä tää pitää nyt ahmia".
Kirja oli ihan mielenkiintoinen, viittauksia Raamattuun, onhan päähenkilö pappi. Kylässä on kaksi kirkkoa, asukkaat jakautuvat sekä että, kaikki tuntuvat kuitenkin olevan uskossa tai ainakin tulevat uskoon.
Toisaalta tuli tunne, että voi kun voisi asua tuollaisessa pikkukaupungissa. Olisi rauhallista, ystävällisiä ihmisiä jne. Mutta toisaalta koko ajan tuntui, että ei tämmöistä elämää voi olla missään, liian kiiltokuvamaista.
Sarjan toinen osa odottaa tuossa ja kyllä aion senkin lukea kaikesta huolimatta. Kuitenkin tässä on sitä jotain, joka saa lukemaan, vaikka kerronta ei olekaan ihan sellaista, jota pidän loistavana tai todella loistavana. Kuitenkaan se ei ole sellaistakaan, että en jaksa lukea.
Kerronta on jotenkin verkkaista, rauhallista. Kirja on kaikin puolin rauhallinen ja ehkä jopa rauhoittava.
Kirjan päähenkilö on 60vuotias pappi, ehkä en siis ole juuri kohdeyleisöä? Silti ihan ok ja jos kristillinen romaani(sarja) kiinnostaa, tässä on sellainen.
3 kommenttia:
NÄitä en olekaan lukenut. Kristillisistä romaanisarjoista voisin suositella mitä lämpimimmin Bodie Thoenen Eurooppa-kronikkaa, josta onkin monta arviota omassa kirjablogissani.
Tuohon pitääkin perehtyä seuraavaksi. ITseasiassa, mulla on nyt kyseisen kirjailijan irlantikronikan eka osa.
En saanut pappila-sarjasta kuin kolmannen kirjan, kaikki muut olivat lainassa. Keskiviikkona olisivat kaikki 7 osaa olleet hyllyssä ja lainasin vain 2 ekaa! Onneksi kolmas osa löytyi, en viittinyt vielä lainata 6 ja 7, vaikka ne olisi olleetkin. Pitää lukea järjestyksessä..
Jotenkin ihania nuo kirjasarjat. Tulee lapsuus mieleen ;) Mä en pitänyt siitä Irlanti-kronikasta, mutta voit olla eri mieltä. Kerrohan sitten, mitä tykkäsit, kun olet lukenut.
Lähetä kommentti