Hyacinth, nuori ja lahjakas kuvataitelija, on onnellisesti naimisissa komean ja arvostetun lääkärin kanssa. Pariskunnan elämä on pelkkää idylliä ja Hyacinthin tarkkavaistoinen äitikin joutuu luopumaan epäluuloistaan vävyään Geraldia kohtaan.
Ensimmäisen kerran Hyacinth järkyttyy Geraldin suhtautumisesta vaimonsa raskauteen. Vuosien kuluessa asia unohtuu, kunnes eräänä kauheana yönä Hyacinth tekee virheen. Tapahtuma antaa Geraldille mahtavan ja pelottavan aseen: kiristyksen. Aviomiehen vaikenemisen hinta on avioero ja perheen kahden lapsen kiistatotn huoltajuus. Hyacinth ei voi vastata mitään edes äidilleen, joka kysyy, miksi hän ei taistellut lapsistaan. Hän yksin tietää - tai ainakin luulee tietävänsä - mitä tapahtui tuona kohtalokkaana yönä. Hyacinth on täysin Geraldin armoilla ja uskoo menettäneensä niin lapsensa kuin onnensa koko loppuelämäkseen.
***
Lainasin tämän kirjastosta ihan vain sillä että vaikutti ihan ok:lle.
Kotona, luettuani muutaman sivun varmistui epäilykseni. Olen todellakin lukenut tämän ennenkin. Kuollaksenikaan en muistanut kuitenkaan kirjan sivujuonteita, sen vain, että loppujen lopuksi mikään ei ollutkaan sitä, miltä näytti.
Minua kosketti Hyacinthin tuska siitä, että hän kuvitteli olevansa syypää hirvittävään tekoon ja se tuska, jota hän koko lastensa menetyksen takia.
Samoin lopussa lasten tuska, kun olisivat halunneet asua äitinsä luona.
Kirja oli ihan hauskaa hömppää, luin aika nopeasti tuon. Toisaalta tuntui epäuskottavalta, että Hyacinth on niin loistava kaikessa mihin alkaa. Ei yhtään epäkohtaa.. Paitsi se yksi epäillys, joka sekin osoittautuu turhaksi.
Toisaalta mietin, että näin vähänkö sitä voi luottaa ihmisiin. Ei edes niihin "ystäviin", koska hekin voivat valehdella ja käyttää tilannetta hyväksi..
No, jos hömppää kaipaa, tässä sitä on tarjolla. Ihan sujuvaa kieltä ja juoni kulki ihan sujuvasti eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti