Maailmassa on yksi makkara, jonka nähdessään ihminen joutuu outoon tilaan. Hän alkaa karjahdella ja vapista ja lopulta hän ryntää pakoon. Makkaran kohtaaminen syöksee Riston ja hänen tätinsä Rauhan ensimmäisen kerran ulkomaille, Budapestiin. Rauha taistelee makkaraa vastaan manauksin: "Limalörtsy, pöhöklöntti, syyläpahkura!"
Seikkailu suurkaupungissa pakottaa Riston ja Rauhan ryhtymään tilapäisesti huijareiksi. Rauha joutuu korvaamaan rötöksensä tiskaamalla ravintolassa. Kun hän yrittää karata, hänet vangitaan.
Pelastaako kuuluisa pianisti Reino Rubinstein Riston Budapestin vilinästä? keksivätkö Reino ja Risto keinon Rauhan vapauttamiseksi? Löytyykö ratkaisu Riston rummuista?
(teksti takakannesta)
*****
Jälleen yksi erittäin hauska Räppääjä.
Ei voi kun suositella ja näiden parissa viihtyy kaikenikäiset.
Toistan jo itseäni, mutta sille ei voi mitään, näitä ei voi muuten kuvailla.
Kirjassa oli koomisia tilanteita, jännitystä, seikkailua, hauskoja sanoja.
Edelleenkin, suosittelen...
tiistai 26. helmikuuta 2008
maanantai 25. helmikuuta 2008
Tosi valo, Bodie Thoene (A.D.-kronikka 1)
Romaanisarja tapahtumista, jotka muuttivat maailman.
Jerusalem on kaupunki, jossa viha, kiihko ja kaipaus ovat aina kyteneet ja roihunneet tiiviimpänä kin muualla. Se on kolmen uskonnon pyhä kaupunki. Ajanlaskumme alussa Jerusalem oli ulkoisesti rauhallinen, järjestystä ylläpiti Rooman rautasaapas. Mutta pinnan alla kyti; juutalaisten eri ryhmät riitelevät keskenään, mutta samalla kaipaavat omalla tavallaan tilanteen laukaisijaa, Pelastajaa.
Susanna ja Manaen rakastavat toisiaan siitä huolimatta, että heidän rakkautensa on kielletty. Penuel, kerjäläinen; Marcus, upseeri; Zadok, paimenten päällikkö kolmen "varpusen" kanssa - nämä kaikki odottavat toivon täyttymistä. Parantaja nimeltä Jeshua ilmaantuu kaupungin kaduille. Voisiko hän olla tosi valo, vai jääkö hän pettymykseksi kuten niin moni ennen häntä?
***
Lainasin tämän, vaikka Irlanti-kronikka onkin ollut pettymys.
Marielka on kehunut Eurooppa-kronikkaa ja koska sitä ei ollut hyllyssä, tartuin tähän.
Tämän mainostetaan jatkuvan siitä, mihin Israel-kronikka päättyi, mutta ajattelin, että ihan sama, vaikken sitä olekaan lukenut.
Ja ainakin itse koin, edelleenkin tietämättä millainen Israel-kronikka on, että tämän voi lukea aivan hyvin itsenäisenä sarjana. En ainakaan huomannut mitään kytköksiä siihen.
Tosi valo kertuu Penuelin, sokean kerjääjän, tarinan. Tietysti tässä on paljon muutakin, mutta se on yksi kantava voima tässä kirjassa.
Kirja kertoo ajanlaskumme alusta, odotetaan kovasti Messiasta. Siitä, kuinka siihen suhtaudutaan. Osa uskoo Jeshuan olevan Messias, osalle se on kuin punainen vaate härälle.
Ja myöskin kirja kertoo siitä, kuinka osa ihmisistä ei tiedä, mitä uskoa. Toisaalta haluaisi uskoa Jeshuan opetuksia, toisaalta ei tiedä...
Tuttuja tunteita nykyäänkin?
Tämän kirjan luin melkein ahmimalla. Osittainhan tämä nojautuu Raamattuun, viitteitä siihen on paljon ja ne on numeroitu ja lopussa on luettelu Raamatun kohdista. Toisaalta, on varmasti tulosta historian tutkimuksesta, osalta mielikuvitusta.
Kerronta oli tässä elävää, tempaisi ainakin minut mukaansa hyvin. Kirjan ihmiset "heräsivät eloon", eivät olleet latteita blaablaablaa-tyyppejä.
En oikein osaa mitään arvostella tästä, tämä vaan oli. Mä vaan tykkäsin tästä. Vaikka tietysti tässäkin välistä mietti yhtä sun toista, niin kuitenkin positiivinen mieli jäi kirjasta. Loppujen lopuksi kaikki tietysti päättyi hyvin, paha sai palkkansa.
Oli mielenkiintoista lukea sen ajan ihmisten elämästä, jotka ovat eläneet silloin, kun Jeesus kulki opettamassa. Jossain kohti Jeesuksen opetuksia lainattiin, Jeshua kulki taustalla, mutta hän ei ollut tässä päähenkilö. Toisaalta hän on erittäin tärkeä osa kirjaa. Kuitenkin itse koin, että kirja kertoi enimmäkseen siitä, mitä muiden elämä oli silloin. Millaista oli tavallisen (no, oliko ylhäistö, sadanpäämies, paimen ja kerjäläinen tavallista silloin? Minun mielestä joo) kansan elämä. Ja mitä ne päämiehet olivat valmiita tekemään.
Äh, nyt katkesi ajatus, jatkan joskus, jos muistan jotain muuta...
Mutta yhden kirjan perusteella suosittelen lämpimästi, jos tälläinen kirjallisuus (historia, uskonto) kiinnostaa.
Jerusalem on kaupunki, jossa viha, kiihko ja kaipaus ovat aina kyteneet ja roihunneet tiiviimpänä kin muualla. Se on kolmen uskonnon pyhä kaupunki. Ajanlaskumme alussa Jerusalem oli ulkoisesti rauhallinen, järjestystä ylläpiti Rooman rautasaapas. Mutta pinnan alla kyti; juutalaisten eri ryhmät riitelevät keskenään, mutta samalla kaipaavat omalla tavallaan tilanteen laukaisijaa, Pelastajaa.
Susanna ja Manaen rakastavat toisiaan siitä huolimatta, että heidän rakkautensa on kielletty. Penuel, kerjäläinen; Marcus, upseeri; Zadok, paimenten päällikkö kolmen "varpusen" kanssa - nämä kaikki odottavat toivon täyttymistä. Parantaja nimeltä Jeshua ilmaantuu kaupungin kaduille. Voisiko hän olla tosi valo, vai jääkö hän pettymykseksi kuten niin moni ennen häntä?
***
Lainasin tämän, vaikka Irlanti-kronikka onkin ollut pettymys.
Marielka on kehunut Eurooppa-kronikkaa ja koska sitä ei ollut hyllyssä, tartuin tähän.
Tämän mainostetaan jatkuvan siitä, mihin Israel-kronikka päättyi, mutta ajattelin, että ihan sama, vaikken sitä olekaan lukenut.
Ja ainakin itse koin, edelleenkin tietämättä millainen Israel-kronikka on, että tämän voi lukea aivan hyvin itsenäisenä sarjana. En ainakaan huomannut mitään kytköksiä siihen.
Tosi valo kertuu Penuelin, sokean kerjääjän, tarinan. Tietysti tässä on paljon muutakin, mutta se on yksi kantava voima tässä kirjassa.
Kirja kertoo ajanlaskumme alusta, odotetaan kovasti Messiasta. Siitä, kuinka siihen suhtaudutaan. Osa uskoo Jeshuan olevan Messias, osalle se on kuin punainen vaate härälle.
Ja myöskin kirja kertoo siitä, kuinka osa ihmisistä ei tiedä, mitä uskoa. Toisaalta haluaisi uskoa Jeshuan opetuksia, toisaalta ei tiedä...
Tuttuja tunteita nykyäänkin?
Tämän kirjan luin melkein ahmimalla. Osittainhan tämä nojautuu Raamattuun, viitteitä siihen on paljon ja ne on numeroitu ja lopussa on luettelu Raamatun kohdista. Toisaalta, on varmasti tulosta historian tutkimuksesta, osalta mielikuvitusta.
Kerronta oli tässä elävää, tempaisi ainakin minut mukaansa hyvin. Kirjan ihmiset "heräsivät eloon", eivät olleet latteita blaablaablaa-tyyppejä.
En oikein osaa mitään arvostella tästä, tämä vaan oli. Mä vaan tykkäsin tästä. Vaikka tietysti tässäkin välistä mietti yhtä sun toista, niin kuitenkin positiivinen mieli jäi kirjasta. Loppujen lopuksi kaikki tietysti päättyi hyvin, paha sai palkkansa.
Oli mielenkiintoista lukea sen ajan ihmisten elämästä, jotka ovat eläneet silloin, kun Jeesus kulki opettamassa. Jossain kohti Jeesuksen opetuksia lainattiin, Jeshua kulki taustalla, mutta hän ei ollut tässä päähenkilö. Toisaalta hän on erittäin tärkeä osa kirjaa. Kuitenkin itse koin, että kirja kertoi enimmäkseen siitä, mitä muiden elämä oli silloin. Millaista oli tavallisen (no, oliko ylhäistö, sadanpäämies, paimen ja kerjäläinen tavallista silloin? Minun mielestä joo) kansan elämä. Ja mitä ne päämiehet olivat valmiita tekemään.
Äh, nyt katkesi ajatus, jatkan joskus, jos muistan jotain muuta...
Mutta yhden kirjan perusteella suosittelen lämpimästi, jos tälläinen kirjallisuus (historia, uskonto) kiinnostaa.
lauantai 23. helmikuuta 2008
Liekkien jälkeen, Belva Plain
Hyacinth, nuori ja lahjakas kuvataitelija, on onnellisesti naimisissa komean ja arvostetun lääkärin kanssa. Pariskunnan elämä on pelkkää idylliä ja Hyacinthin tarkkavaistoinen äitikin joutuu luopumaan epäluuloistaan vävyään Geraldia kohtaan.
Ensimmäisen kerran Hyacinth järkyttyy Geraldin suhtautumisesta vaimonsa raskauteen. Vuosien kuluessa asia unohtuu, kunnes eräänä kauheana yönä Hyacinth tekee virheen. Tapahtuma antaa Geraldille mahtavan ja pelottavan aseen: kiristyksen. Aviomiehen vaikenemisen hinta on avioero ja perheen kahden lapsen kiistatotn huoltajuus. Hyacinth ei voi vastata mitään edes äidilleen, joka kysyy, miksi hän ei taistellut lapsistaan. Hän yksin tietää - tai ainakin luulee tietävänsä - mitä tapahtui tuona kohtalokkaana yönä. Hyacinth on täysin Geraldin armoilla ja uskoo menettäneensä niin lapsensa kuin onnensa koko loppuelämäkseen.
***
Lainasin tämän kirjastosta ihan vain sillä että vaikutti ihan ok:lle.
Kotona, luettuani muutaman sivun varmistui epäilykseni. Olen todellakin lukenut tämän ennenkin. Kuollaksenikaan en muistanut kuitenkaan kirjan sivujuonteita, sen vain, että loppujen lopuksi mikään ei ollutkaan sitä, miltä näytti.
Minua kosketti Hyacinthin tuska siitä, että hän kuvitteli olevansa syypää hirvittävään tekoon ja se tuska, jota hän koko lastensa menetyksen takia.
Samoin lopussa lasten tuska, kun olisivat halunneet asua äitinsä luona.
Kirja oli ihan hauskaa hömppää, luin aika nopeasti tuon. Toisaalta tuntui epäuskottavalta, että Hyacinth on niin loistava kaikessa mihin alkaa. Ei yhtään epäkohtaa.. Paitsi se yksi epäillys, joka sekin osoittautuu turhaksi.
Toisaalta mietin, että näin vähänkö sitä voi luottaa ihmisiin. Ei edes niihin "ystäviin", koska hekin voivat valehdella ja käyttää tilannetta hyväksi..
No, jos hömppää kaipaa, tässä sitä on tarjolla. Ihan sujuvaa kieltä ja juoni kulki ihan sujuvasti eteenpäin.
Ensimmäisen kerran Hyacinth järkyttyy Geraldin suhtautumisesta vaimonsa raskauteen. Vuosien kuluessa asia unohtuu, kunnes eräänä kauheana yönä Hyacinth tekee virheen. Tapahtuma antaa Geraldille mahtavan ja pelottavan aseen: kiristyksen. Aviomiehen vaikenemisen hinta on avioero ja perheen kahden lapsen kiistatotn huoltajuus. Hyacinth ei voi vastata mitään edes äidilleen, joka kysyy, miksi hän ei taistellut lapsistaan. Hän yksin tietää - tai ainakin luulee tietävänsä - mitä tapahtui tuona kohtalokkaana yönä. Hyacinth on täysin Geraldin armoilla ja uskoo menettäneensä niin lapsensa kuin onnensa koko loppuelämäkseen.
***
Lainasin tämän kirjastosta ihan vain sillä että vaikutti ihan ok:lle.
Kotona, luettuani muutaman sivun varmistui epäilykseni. Olen todellakin lukenut tämän ennenkin. Kuollaksenikaan en muistanut kuitenkaan kirjan sivujuonteita, sen vain, että loppujen lopuksi mikään ei ollutkaan sitä, miltä näytti.
Minua kosketti Hyacinthin tuska siitä, että hän kuvitteli olevansa syypää hirvittävään tekoon ja se tuska, jota hän koko lastensa menetyksen takia.
Samoin lopussa lasten tuska, kun olisivat halunneet asua äitinsä luona.
Kirja oli ihan hauskaa hömppää, luin aika nopeasti tuon. Toisaalta tuntui epäuskottavalta, että Hyacinth on niin loistava kaikessa mihin alkaa. Ei yhtään epäkohtaa.. Paitsi se yksi epäillys, joka sekin osoittautuu turhaksi.
Toisaalta mietin, että näin vähänkö sitä voi luottaa ihmisiin. Ei edes niihin "ystäviin", koska hekin voivat valehdella ja käyttää tilannetta hyväksi..
No, jos hömppää kaipaa, tässä sitä on tarjolla. Ihan sujuvaa kieltä ja juoni kulki ihan sujuvasti eteenpäin.
perjantai 22. helmikuuta 2008
Tuhkasta nousee toivo, Bodie & Brock Thoene
Anteeksiantamattomuus ja luottamuus voivat katkaista sukupolvien väkivallan ja kirouksien ketjun.
~~
Burken perintökartanun hiiltyneet rauniot kytevät. Tuhkan alta paljastuu kimaltava yllätys. Kääntyykö samalla kovia kokeneen Ballyknockanorin kylän kohtalo?
On Katen ja Josephin hääpäivä. Vuosien epäilyt ja kivinen polku näyttää tasoittuneen. Muttaäkkiä - häävalojen jälkeen - englantilainen sotilasjoukko piirittää paikan. Taasko onni pakenee, päivä kääntyy synkeydeksi?
Tuhkasta toivo nousee on kertomus vihasta, kavaluudesta ja julmuudesta 1800-luvun Irlannin kylissä, nummilla ja metsissä. Mutta se on myös kertomus syvästä uskollisuudesta ja rakkaudesta, joka on vihaa voimakkaampi. Irlanti-kronikan kolmas osa vie eteenpäin jännittävää juonta, joka valaisee saaren väristä historiaa ja nykypäivää.
****
Tämö oli selkästi parempi kuin toinen osa. Tässä ei nyt ollut sitä polikotikointia niin paljon, minusta, ja siksi se oli mielenkiintoisempi. Keskityttiin enempi siihen elävään elämään.
Silti tämä kronikka on ollut pettymys. Joko nämä on huonosti käännetty (ihania kielikukkasia...) tai sitten alkuperäinenkin teos on yhtä huonosti kirjoitettu.
Montakohan osaa tässä kronikassa on? Kirjastosta löytyi vain nämä kolme..
~~
Burken perintökartanun hiiltyneet rauniot kytevät. Tuhkan alta paljastuu kimaltava yllätys. Kääntyykö samalla kovia kokeneen Ballyknockanorin kylän kohtalo?
On Katen ja Josephin hääpäivä. Vuosien epäilyt ja kivinen polku näyttää tasoittuneen. Muttaäkkiä - häävalojen jälkeen - englantilainen sotilasjoukko piirittää paikan. Taasko onni pakenee, päivä kääntyy synkeydeksi?
Tuhkasta toivo nousee on kertomus vihasta, kavaluudesta ja julmuudesta 1800-luvun Irlannin kylissä, nummilla ja metsissä. Mutta se on myös kertomus syvästä uskollisuudesta ja rakkaudesta, joka on vihaa voimakkaampi. Irlanti-kronikan kolmas osa vie eteenpäin jännittävää juonta, joka valaisee saaren väristä historiaa ja nykypäivää.
****
Tämö oli selkästi parempi kuin toinen osa. Tässä ei nyt ollut sitä polikotikointia niin paljon, minusta, ja siksi se oli mielenkiintoisempi. Keskityttiin enempi siihen elävään elämään.
Silti tämä kronikka on ollut pettymys. Joko nämä on huonosti käännetty (ihania kielikukkasia...) tai sitten alkuperäinenkin teos on yhtä huonosti kirjoitettu.
Montakohan osaa tässä kronikassa on? Kirjastosta löytyi vain nämä kolme..
Hetki lyö, Risto Räppääjä. Sinikka ja Tiina Nopola.
Risto Räppääjä on hauskan lastenromaanisarjan musikaalinen sankari. Hän asuu tätinsä Rauhan kanssa, ja hänen lempipuuhaansa on rumpujen päristely. Riston rummuttaminen ei miellytä kaikkia kerrostalon asukkaita ja Räppääjien postiluukusta alkaa tipahdella outoja uhkauksia. Säikky Rauha-täti on valmis uskomaan, että kirjelaput tulevat alakerran herra Lindbergiltä, mutta Risto huomaa oudon hahmon ylimmän kerroksen ikkunassa.
Yhtäkkiä Riston ja Rauhan elämään ilmestyvät Tellervo ja Antero - salaperäinen äiti ja hänen viekkaan näköinen poikansa. Onko heillä yhteys verhojen takana kurkkivaan hahmoon?
***
Tämä oli taas todella hauskaa luettavaa, aikuisellekin.
Tämä on ihan eka Räppääjä-kirja. Olikin hauska vihdoinkin tutustua siihen, mistä kaikki alkoi.
Kirja oli kyllä todella hauska, tämäkin.
Kirja pitää hyvin otteessaan, hauskaa ja kivaa suomea. Helposti luettavaa. Pitää otteessaan aikusien ja lapsen, kirjaa ei malttaisi laskea käsistään. Samaa mieltä on myös lapsi.
Suosittelen tätäkin Räppääjää.
Yhtäkkiä Riston ja Rauhan elämään ilmestyvät Tellervo ja Antero - salaperäinen äiti ja hänen viekkaan näköinen poikansa. Onko heillä yhteys verhojen takana kurkkivaan hahmoon?
***
Tämä oli taas todella hauskaa luettavaa, aikuisellekin.
Tämä on ihan eka Räppääjä-kirja. Olikin hauska vihdoinkin tutustua siihen, mistä kaikki alkoi.
Kirja oli kyllä todella hauska, tämäkin.
Kirja pitää hyvin otteessaan, hauskaa ja kivaa suomea. Helposti luettavaa. Pitää otteessaan aikusien ja lapsen, kirjaa ei malttaisi laskea käsistään. Samaa mieltä on myös lapsi.
Suosittelen tätäkin Räppääjää.
Enkelten kielin, Bodie & Brock Thoene
Rakkautta, sankaruutta, pettymuksiä ja mullan tuoksua 1800-luvun kuohuvassa Irlannissa.
~~
"Olen saanut elämässäni uuden mahdollisuuden", Joseph sanoo papille. "Koti, oikea perhe! Asiat joiden kuvittelin olevan minulta suljetut ikuisesti, Isä. Unelmani ovat nyt täyttyneet. Voinko panna kaiken uhan alaiseksi nyt?"
Joseph Connor Burke on saanut haltuunsa hänelle syntyperänsä perusteella kuuluvan tilan ja oikeudet. Mutta Irlannin kiihkeä poliittinen tilanne englantilaisten sortovallan alla vie pienen Ballynockanorin kylän jälleen myrskyn silmään.
Kykeneekö Joseph seisomaan ihanteittensa takana? Mitä se tulee maksamaan? Pysyykö nainen, jota hän rakastaa, hänen rinnallaan myös pimeän, kivisen ja kuoppaisen taipaleen? IRLANTI-kronikan toinen osa tempaa lukijan Kate Donovan Garrity, Joseph Burken ja muiden ensimmäisestä osasta tuttujen henkilöiden uusiin vaiheisiin.
***
Täytyy sanoa, että todella, todella tylsä kirja.
Luulisi, että maanalaisesta toiminnasta kertovista kirjosita saisi mielenkiintoisia (kuten Marielkakin sanoi), mutta tämä on kaikkea muuta.
Sellaista tylsää blaa-blaa-blaa.
Kirjoittajalla on kai tietoa ihan, mutta hän ei osaa esittää sitä tietoa mukaansatempaavasti ja kiinnostavasti.
Jaarittelua.
Tuntui ettei kirja edes koskaan lopu, kuitenkin halusin sen loppuun saada.
Mutta todellakin, tämä osa oli enemmän kuin pettymys.
~~
"Olen saanut elämässäni uuden mahdollisuuden", Joseph sanoo papille. "Koti, oikea perhe! Asiat joiden kuvittelin olevan minulta suljetut ikuisesti, Isä. Unelmani ovat nyt täyttyneet. Voinko panna kaiken uhan alaiseksi nyt?"
Joseph Connor Burke on saanut haltuunsa hänelle syntyperänsä perusteella kuuluvan tilan ja oikeudet. Mutta Irlannin kiihkeä poliittinen tilanne englantilaisten sortovallan alla vie pienen Ballynockanorin kylän jälleen myrskyn silmään.
Kykeneekö Joseph seisomaan ihanteittensa takana? Mitä se tulee maksamaan? Pysyykö nainen, jota hän rakastaa, hänen rinnallaan myös pimeän, kivisen ja kuoppaisen taipaleen? IRLANTI-kronikan toinen osa tempaa lukijan Kate Donovan Garrity, Joseph Burken ja muiden ensimmäisestä osasta tuttujen henkilöiden uusiin vaiheisiin.
***
Täytyy sanoa, että todella, todella tylsä kirja.
Luulisi, että maanalaisesta toiminnasta kertovista kirjosita saisi mielenkiintoisia (kuten Marielkakin sanoi), mutta tämä on kaikkea muuta.
Sellaista tylsää blaa-blaa-blaa.
Kirjoittajalla on kai tietoa ihan, mutta hän ei osaa esittää sitä tietoa mukaansatempaavasti ja kiinnostavasti.
Jaarittelua.
Tuntui ettei kirja edes koskaan lopu, kuitenkin halusin sen loppuun saada.
Mutta todellakin, tämä osa oli enemmän kuin pettymys.
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Vain joki virtaa vapaana, Bodie & Brock Thoene
Takakansi:
Kuohuvia tunteita, rohkeutta, juonia ja jännitystä Euroopan vihreällä saarella.
~~
Ilta on hämärtymässä jouluaattona 1841 pienessä Ballynockanorin kylässä Irlannin syrjäseudulla. Paiaklle ilmestyy outo muukalainen, jonka Molly Fahey, "kylähullu", julistaa olevan se ihme, vapauden ja toivon tuoja, jota väki on odottanut.
Isä O'Bannon ja muut kyläläiset ovat epäröiviä. Voisiko tuo hiljainen mies olla kipinä, joka sytyttää kansallisen palon.
Romaani valaisee osaltaan sitä vuosisataista jännitystä, joka on vallinnut karulla, mutta luonnonkauniilla Irlannin saarella eri ihmisryhmisten välillä. Rikkaat ja köyhät, säätyläiset ja turpeeseen sidotut maatyöläiset, protestantit ja katoliset ovat kaikki vuorollaan sortaneet ja sortuneet, kapinoineet ja kukistuneet. Kaikkein traagisinta on ollut uskonnolispohjainen vihanpito. Onko minkäänlaista rauhaa näköpiirissä? Millaisin perustein se olisi mahdollista?
*****
Niin, sellainen kirja.
Olen joskus lukenut tämän tyyppisiä kirjoja, joissa on köyhät vastaan rikkaat maanomistajat, ne ovat vain sijoittuneet muualle kuin Irlantiin.
Minulle nyt ainakin tässä tuli selkeimmin esiin se maanomistaja-vuokralainen asetelma. Ei niinkään katolinen-protestantti, kyllä siihenkin viitattiin, mutta se oli jossain taustalla...
En oikein osaa sanoa mitään tästä kirjasta. Kyllä sen luki, aion lukea nuo kronikan muutkin osat. Ei tämä silti mitään "uutta" tuonut ajatusmaailmaani. Aivan kuin olisin lukenut ennenkin, vaikken todennäköisesti juuri tätä kirjaa olekaan lukenut..
Kuohuvia tunteita, rohkeutta, juonia ja jännitystä Euroopan vihreällä saarella.
~~
Ilta on hämärtymässä jouluaattona 1841 pienessä Ballynockanorin kylässä Irlannin syrjäseudulla. Paiaklle ilmestyy outo muukalainen, jonka Molly Fahey, "kylähullu", julistaa olevan se ihme, vapauden ja toivon tuoja, jota väki on odottanut.
Isä O'Bannon ja muut kyläläiset ovat epäröiviä. Voisiko tuo hiljainen mies olla kipinä, joka sytyttää kansallisen palon.
Romaani valaisee osaltaan sitä vuosisataista jännitystä, joka on vallinnut karulla, mutta luonnonkauniilla Irlannin saarella eri ihmisryhmisten välillä. Rikkaat ja köyhät, säätyläiset ja turpeeseen sidotut maatyöläiset, protestantit ja katoliset ovat kaikki vuorollaan sortaneet ja sortuneet, kapinoineet ja kukistuneet. Kaikkein traagisinta on ollut uskonnolispohjainen vihanpito. Onko minkäänlaista rauhaa näköpiirissä? Millaisin perustein se olisi mahdollista?
*****
Niin, sellainen kirja.
Olen joskus lukenut tämän tyyppisiä kirjoja, joissa on köyhät vastaan rikkaat maanomistajat, ne ovat vain sijoittuneet muualle kuin Irlantiin.
Minulle nyt ainakin tässä tuli selkeimmin esiin se maanomistaja-vuokralainen asetelma. Ei niinkään katolinen-protestantti, kyllä siihenkin viitattiin, mutta se oli jossain taustalla...
En oikein osaa sanoa mitään tästä kirjasta. Kyllä sen luki, aion lukea nuo kronikan muutkin osat. Ei tämä silti mitään "uutta" tuonut ajatusmaailmaani. Aivan kuin olisin lukenut ennenkin, vaikken todennäköisesti juuri tätä kirjaa olekaan lukenut..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)