Portobellon noita on kiehtova kertomus monikasvoisesta naisesta Athenasta, jonka yliluonnolliset kyvyt määräävät hänen kohtalonsa. Athenassa on kaikki nykyaikaan sopivan myytin ainekset: hän on romaniäidin hylkäämä orpo Transilvaniassa. Lapsi, jonka adoptiovanhemmat veivät Beirutiin. Ison lontoolaisen pankin pankkivirkailija. Menestynyt kiinteistönvälittäjä Dubaissa. Mutta ennen kaikkea Athena on Portobello Roadin papitar - henkinen johtaja, jonka opit eivät sovi kaikille. Athenan mystinen mutta toivorikas tarina kerrotaan hänen läheistensä näkökulmasta, kertojina ovat mm. Athenan adoptioäiti, vampirismia tutkiva journalisti, pappi, kalligrafian opettaja ja näyttelijä.
Portobellon noita ei jätä ketään kylmäksi: Coelho kertoo meille Athenan kautta ihmisen mahdollisuuksista elää elämänsä omaa vakaumustaan kuunnellen, rohkeasti.
Kuvaus
***
En nyt osaa oikein sanoa, oliko hyvä vai ei. Kertoi tuosta Athenasta eri ihmisten näkökulmasta. Mielenkiintoinen oli kyllä omalla tavallaan, mutta oliko hyvä? Jaa-a. varmaan pitäis itse lukea jokaisen, jotta voisi sanoa.. En osaa ottaa kantaa. Kyllähän tässä tuli mietittyä monenlaista.
Tässä nähtiin, että Jumala on Äiti, kristinuskossahan Jumala on Isä. Mistähän tämä muuten tulee? Siis että kristinuskossa Jumala on Isä.. Olen kyllä Raamatun lukenut, mutta en nyt yhtäkkiä muista, oliko se siellä jossain sanottu. Se vaan on opittu että se on niin, mutta en muista, onko sitä (minulle) koskaan perusteltu, miksi juuri Isä.. Tätä aloin ainakin miettiä.
No, parempi tämä oli kuin muut viime aikoina lukemani kirjat. Alkoi jo huolestuttaa, jos pidän sosiaalipolitiikan kirjaa mielenkiintoisempana kuin romaaneja ;)
Toinen mielenkiintoinen koulukirja on ollut kehityspsykologian kirja. Niistä molemmista on itseasiassa tentti kohta, ja kumpikin on kesken..
perjantai 23. tammikuuta 2009
lauantai 17. tammikuuta 2009
Astrid Lindgren, Mio, poikani Mio
Takakannen tekstiä ei ole tähän tarjolla, mutta alempana linkki erääseen arvosteluun, jossa kirjasta on hiukan kerrottu enemmän.
***
Saatiin vihdoin luettua tämä lapsen kanssa. Jostian syystä unohtui hyllyyn tauolle pitkäksi aikaa!
Tykättiin kumpikin. Oli jännittävä, mutta ei kuulemma liian jännittävä. Kirja sai lapsenkin pohtimaan aina, että mitähän tapahtuu seuraavaksi.
Lindgrenin kirjoissa on sitä "jotain" vielä vuosikymmenienkin jälkeen! Ei uskoisi, että tämäkin kirja on kirjoitettu 1950-luvulla. Kirja on julkaistu itseasiassa Ruotsiksi jo ennen minun äitini syntymää!
Arvostelun voi lukea myös täältä. itse pelkäsin kirjan olevan liian pelottava 7-vuotta täyttävälle, mutta hänestä se oli yksi parhaita kirjoja, joita olemme lukeneet.
***
Saatiin vihdoin luettua tämä lapsen kanssa. Jostian syystä unohtui hyllyyn tauolle pitkäksi aikaa!
Tykättiin kumpikin. Oli jännittävä, mutta ei kuulemma liian jännittävä. Kirja sai lapsenkin pohtimaan aina, että mitähän tapahtuu seuraavaksi.
Lindgrenin kirjoissa on sitä "jotain" vielä vuosikymmenienkin jälkeen! Ei uskoisi, että tämäkin kirja on kirjoitettu 1950-luvulla. Kirja on julkaistu itseasiassa Ruotsiksi jo ennen minun äitini syntymää!
Arvostelun voi lukea myös täältä. itse pelkäsin kirjan olevan liian pelottava 7-vuotta täyttävälle, mutta hänestä se oli yksi parhaita kirjoja, joita olemme lukeneet.
Diana Gabaldon, Lumen ja tuhkan maa
On vuosi 1772, ja Yhdysvaltain vapaussodan ensimmäiset kahakat ovat alkaneet. Bostonin kaduilla viruu ruumiita, ja Pohjois-Carolinan uudisraivaajien kodit ovat liekeissä. Britannian kuvernööri kutsuu Jamie Fraserin johtamaan joukkoja, joiden tehtävä on tukahduttaa itsenäisyyttä havittelevat kapinalliset. Jamien vaimo, aikamatkustaja Claire, on kauhuissaan. Hän on lukenut omassa ajassamme lehtileikkeen vuodelta 1776, joka kertoo Jamien ja tämän perheen kuolemasta sodan väkivaltaisuuksissa.
Claire on aina osannut ennustaa tulevaisuuden oikein, mutta tällä kertaa hän toivoo olevansa väärässä. Mutta voiko yksi ihminen muuttaa maailmahistorian kulkua, edes pieneltä osin?
(kuvaus)
***
Tämä on kesken ja saa jäädäkin kesken. On nimittäin 6. osa, mitä en heti tajunnut..
Minulla on itsellä tämän sarjan ensimmäinen osa, olen lukenut sen joskus vuosia sitten (itseasiassa tammikuussa 2006 ;D ostin sen sairaalalukemiseksi itselle..). Pidin kirjasta, mutta tämän kirjan mukaan en ole oikein päässyt. Kerronta on jotenkin pitkäveteistä ja tylsää.
Claire on aina osannut ennustaa tulevaisuuden oikein, mutta tällä kertaa hän toivoo olevansa väärässä. Mutta voiko yksi ihminen muuttaa maailmahistorian kulkua, edes pieneltä osin?
(kuvaus)
***
Tämä on kesken ja saa jäädäkin kesken. On nimittäin 6. osa, mitä en heti tajunnut..
Minulla on itsellä tämän sarjan ensimmäinen osa, olen lukenut sen joskus vuosia sitten (itseasiassa tammikuussa 2006 ;D ostin sen sairaalalukemiseksi itselle..). Pidin kirjasta, mutta tämän kirjan mukaan en ole oikein päässyt. Kerronta on jotenkin pitkäveteistä ja tylsää.
Cecelia Ahern, Ihmemaa
Mihin päätyvät kaikki ne ihmiset, jotka katoavat kuin tuhka tuuleen? Asia on kalvanut 34-vuotiasta Sandy Shorttia siitä lähtien kun hän oli lapsi ja naapurintyttö Jenny-May katosi jälkiä jättämättä.
Samaan aikaan toisella puolen Irlantia Jack Ruttle on epätoivoinen. Hänen nuorempi veljensä Donal on ollut kateissa jo vuoden, eikä poliisista ole apua. Bongatessaan lehdestä Sandyn etsivätoimiston ilmoituksen Donal on varma, että hänen rukouksiinsa on vastattu.
Sandyn myöhästyttyä sovitusta tapaamisesta Donal kuitenkin huomaa etsivänsä mystisesti kadonnutta naisetsivää, jonka oli määrä jäljittää hänen veljensä. Ja kadoksissa Sandy Shortt totisesti on. Hän on harhautunut juoksulenkillään kylään, josta ei ole minkäänlaista ulospääsyä. Kaiken lisäksi eräs kylän asukkaista on kukapa muukaan kuin Jenny-May Butler.
Vaikka salaperäinen kylä tarjoaa avaimen katoamisen arvoitukseen, Sandy huomaa kaipaavansa takaisin kotiin. Mutta onko Sandy piilottanut itsensä tällä kertaa liian hyvin? Ihmemaa on lämmin, satumainen tarina yksinäisyydestä, etsimisestä ja löytämisestä.
(kuvaus)
*****
Minä koin tämän aikuisten satuna. Ihan viihdyttävä. Ihan hyvä lukukokemus, ei jäänyt tunne, että no johan oli tylsä. Ei nyt mikään huippuhyväkään, vaan nimenomaan satumainen, siis sillä tavalla, että se oli satu ;D Ei satumaisen hyvä tai ihana ;D
Parempi tämä oli kuin tuo Cornwellin dekkari.
Samaan aikaan toisella puolen Irlantia Jack Ruttle on epätoivoinen. Hänen nuorempi veljensä Donal on ollut kateissa jo vuoden, eikä poliisista ole apua. Bongatessaan lehdestä Sandyn etsivätoimiston ilmoituksen Donal on varma, että hänen rukouksiinsa on vastattu.
Sandyn myöhästyttyä sovitusta tapaamisesta Donal kuitenkin huomaa etsivänsä mystisesti kadonnutta naisetsivää, jonka oli määrä jäljittää hänen veljensä. Ja kadoksissa Sandy Shortt totisesti on. Hän on harhautunut juoksulenkillään kylään, josta ei ole minkäänlaista ulospääsyä. Kaiken lisäksi eräs kylän asukkaista on kukapa muukaan kuin Jenny-May Butler.
Vaikka salaperäinen kylä tarjoaa avaimen katoamisen arvoitukseen, Sandy huomaa kaipaavansa takaisin kotiin. Mutta onko Sandy piilottanut itsensä tällä kertaa liian hyvin? Ihmemaa on lämmin, satumainen tarina yksinäisyydestä, etsimisestä ja löytämisestä.
(kuvaus)
*****
Minä koin tämän aikuisten satuna. Ihan viihdyttävä. Ihan hyvä lukukokemus, ei jäänyt tunne, että no johan oli tylsä. Ei nyt mikään huippuhyväkään, vaan nimenomaan satumainen, siis sillä tavalla, että se oli satu ;D Ei satumaisen hyvä tai ihana ;D
Parempi tämä oli kuin tuo Cornwellin dekkari.
Patricia Cornwell, Vaarassa
Kaunis ja älykäs piirisyyttäjä Monique Lamont on taitava peluri lain ja politiikan kovassa pelissä. Hän on pannut alulle hankkeen, jolla on tarkoitus kerätä varat uutta dna-laboratoriota varten ja pönkittää samalla hänen nousujohteista uraansa. Vaarassa -hankkeen kansikuvapojaksi Lamont on valinnut rikostutkija Winston Garanon. Garano kieltäytyy jyrkästi. Julkisuus ei ole hänen heiniään, eikä se totisesti auta tavallisen rikostutkijan urakehitystä. Lamont ei ole kuitenkaan tottumaton suostuttelemaan, ja pian Garano huomaa olevansa pääsemättömissä hänen pelilaudallaan.
Vaarassa on uudenlaista Patricia Cornwellia. Rikostutkinnan taitava kuvaaja näyttää poliisityön laajemmassa ympäristössään, jossa määräävät politiikan suhdannevaihtelut, uutisia janoava media ja kaikkivaltias raha. Tarina on alun perin ilmestynyt jatkokertomuksena New York Times Magazinen sunnuntainumerossa, jolla on yli viisi miljoonaa lukijaa.
(kuvaus)
***
Joo, tämmöisen kahlasin läpi pari viikkoa sitten. Koko ajan oli tunne, että olen tämän lukenut. Varmaan olenkin.
Tylsä! Tosi tosi tylsä! Ja se sama fiilis oli ekallakin lukukerralla muistaakseni.
Vaarassa on uudenlaista Patricia Cornwellia. Rikostutkinnan taitava kuvaaja näyttää poliisityön laajemmassa ympäristössään, jossa määräävät politiikan suhdannevaihtelut, uutisia janoava media ja kaikkivaltias raha. Tarina on alun perin ilmestynyt jatkokertomuksena New York Times Magazinen sunnuntainumerossa, jolla on yli viisi miljoonaa lukijaa.
(kuvaus)
***
Joo, tämmöisen kahlasin läpi pari viikkoa sitten. Koko ajan oli tunne, että olen tämän lukenut. Varmaan olenkin.
Tylsä! Tosi tosi tylsä! Ja se sama fiilis oli ekallakin lukukerralla muistaakseni.
maanantai 5. tammikuuta 2009
Noah Hawley, Kaikki sanovat tahdon
Niin paljon onnea ja lupauksia, ja silti puolet avioliitoista päättyy eroon... Viihdyttävä, ajatuksia herättävä romaani siitä mitä rakastavaisille tapahtuu papin aamenen jälkeen
Laurie on kolmenkymmenenkuuden ja menettänyt uskonsa rakkauteen. Hän on vuosien mittaan valokuvannut yli tuhannet häät, mutta hänellä ei ole aavistustakaan, miksi toiset pysyvät yhdessä ja toiset eivät.
Myös Laurien oma avioliitto on päättynyt eroon. Kokemuksensa kolhimana hän päättää selvittää, onko onnellisia loppuja olemassakaan ja aloittaa tutkimusretkensä etsimällä aviopareja, joiden häät on aikanaan kuvannut.
Sitten Laurie tapaa eräissä häissä salaperäisen kuokkavieraan ja tuntee outoa levottomuutta. Onko mitään järkeä ihastua mieheen, joka kulkee vieraiden häissä katselemassa toisten onnea? Etenkään kun oma sydän on jo ennestään haavoilla.
(Takakansi)
***
Joko en osaa lukea, tai valitsen sopimattomia kirjoja, koska en pitänyt tästäkään.
Enkä mä löytänyt tuohon takakannen punattuun tekstiin kyllä vastausta löytänyt tästä kirjasta. EIkä tämä kertonut mistään muusta kuin siitä, että se otti valokuvia, ja otti valokuvia, ja otti valokuvia. Ja sillä oli traumoja lapsuudesta (kelläpä ei). Ja sitä rataa. Olisin oikeasti toivonut, että kirja olisi mennyt takakannen selostusta syvemmälle, mutta ei mennyt. Tai sitten en osaa lukea.
Miten ihmeessä tuhlaan aikaani surkeisiin kirjoihin?
Laurie on kolmenkymmenenkuuden ja menettänyt uskonsa rakkauteen. Hän on vuosien mittaan valokuvannut yli tuhannet häät, mutta hänellä ei ole aavistustakaan, miksi toiset pysyvät yhdessä ja toiset eivät.
Myös Laurien oma avioliitto on päättynyt eroon. Kokemuksensa kolhimana hän päättää selvittää, onko onnellisia loppuja olemassakaan ja aloittaa tutkimusretkensä etsimällä aviopareja, joiden häät on aikanaan kuvannut.
Sitten Laurie tapaa eräissä häissä salaperäisen kuokkavieraan ja tuntee outoa levottomuutta. Onko mitään järkeä ihastua mieheen, joka kulkee vieraiden häissä katselemassa toisten onnea? Etenkään kun oma sydän on jo ennestään haavoilla.
(Takakansi)
***
Joko en osaa lukea, tai valitsen sopimattomia kirjoja, koska en pitänyt tästäkään.
Enkä mä löytänyt tuohon takakannen punattuun tekstiin kyllä vastausta löytänyt tästä kirjasta. EIkä tämä kertonut mistään muusta kuin siitä, että se otti valokuvia, ja otti valokuvia, ja otti valokuvia. Ja sillä oli traumoja lapsuudesta (kelläpä ei). Ja sitä rataa. Olisin oikeasti toivonut, että kirja olisi mennyt takakannen selostusta syvemmälle, mutta ei mennyt. Tai sitten en osaa lukea.
Miten ihmeessä tuhlaan aikaani surkeisiin kirjoihin?
keskiviikko 31. joulukuuta 2008
Håkan Nesser: Toden ja ilveen verkko
"Hän tunnisti myös välittömästi kylpyammeessa makaavan naisen. Tämä oli nimeltään Eva Ringmar ja oli ollut jo kolme kuukautta hänen vaimonsa. Naisen asento oli merkillisen vääntynyt. Tummat hiukset kelluivat vedessä. Kasvot olivat alaspäin, ja koska amme oli ääriään myöten täynnä, siitä ei voinut olla epäilystäkään, että hän oli kuollut."
Sateisen harmaassa Maardamissa saa komisario Van Veeteren työtovereineen ratkaistavakseen Janek Mattias Mitterin tapauksen, lukionlehtorin,, joka ei muista, onko hän murhannut vaimonsa vai ei. Selvitellessäään lukion opettajien sotkuisia henkilösuhteita he eivät osaa aavistaakaan, millaisen kohtalodraaman totuuden etsinä vyöryttää esiin.
(takakansi)
***
Luin tämän jo noin kuukausi sitten, on vaan jäänyt bloggaamatta..
Mitähän tästä sanois..
Jotenkin.. Sekava ehkä. Tuntui etten oikein pääse mukaan kertaakaan, en pysty menemään yhdenkään henkilön elämän sisään. Kaikki tekee ja tekee, kenestäkään vaan ei saa otetta. Toisaalta taas ihan ok dekkari, mielenkiinto pysyi yllä ihan hyvin ja sain luettua ongelmitta loppun asti. Loppu oli jollainlailla yllättävä, vaikka jälkeenpäin ajateltuna aika yllätyksetön.
No, meni dekkarin nälkään ihan hyvin. Ehkä luen Nesseriä lisääkin sopivassa välissä.
Sateisen harmaassa Maardamissa saa komisario Van Veeteren työtovereineen ratkaistavakseen Janek Mattias Mitterin tapauksen, lukionlehtorin,, joka ei muista, onko hän murhannut vaimonsa vai ei. Selvitellessäään lukion opettajien sotkuisia henkilösuhteita he eivät osaa aavistaakaan, millaisen kohtalodraaman totuuden etsinä vyöryttää esiin.
(takakansi)
***
Luin tämän jo noin kuukausi sitten, on vaan jäänyt bloggaamatta..
Mitähän tästä sanois..
Jotenkin.. Sekava ehkä. Tuntui etten oikein pääse mukaan kertaakaan, en pysty menemään yhdenkään henkilön elämän sisään. Kaikki tekee ja tekee, kenestäkään vaan ei saa otetta. Toisaalta taas ihan ok dekkari, mielenkiinto pysyi yllä ihan hyvin ja sain luettua ongelmitta loppun asti. Loppu oli jollainlailla yllättävä, vaikka jälkeenpäin ajateltuna aika yllätyksetön.
No, meni dekkarin nälkään ihan hyvin. Ehkä luen Nesseriä lisääkin sopivassa välissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)