Eestiläinen pulatalvi on ankarimmillaan, kun 29-vuotias Piret Mätlik saa vihdoin kauan odottamansa työluvan Suomeen.
Roosimäen kolhoosin kurkkuvarastolta on pitkä matka Aholan puutarhatilalle Keski-Suomeen, ja lähdön riemuun sekoittuu haikeutta ja epävarmuutta.
Miltä hyvinvointi-Suomi näyttää Piretin silmissä? Miten hänet ottaa vastaan Aholan suurperhe, suureen suruunsa linnoittautunut? Millaista on naisen elämä tämän päivän Suomessa?
Tarvitaan Paljon aurinkoa, mutta myös sadetta ja myrskyä, ennenkuin Piretin kukkaset alkavat juurtua oikeaan puutarhaan.
Kukkia Piretille on tosipohjainen ja koskettava kertomus kahden maailman, kahden kulttuurin ja kahden ihmisen kohtaamisesta. Raikkaasti ja vauhdikkaasti Mustonen kuvaa Piretin elämää, ajatuksia ja tunteita uusissa oloissa, kaukana synnyinseudulta.
(takakansi)
**
Noiden Polvan kirjojen jälkeen tämä oli aivan huippuhyvä, vaikka jonkun muun kirjan jälkeen taas olis ollut ihan ok...
Oli mielenkiintoista lukea Viron ja Suomen eroista ja siitä, kun joku tulee sieltä Suomeen. Itse kun ei tosiaankaan pidä minään onnelana edes tätä Suomea ja täällä näkee sitä huonoakin aina. Pitäisi oikeasti asua ja elää oloissa, joissa kaikki olisi paljon huonommin, ehkä sitten osaisi arvostaa Suomea ja Suomen tapaa hoitaa asioita.
JA kyllä minä tottakai arvostan nytkin ja on paljon hyvääkin, mutta ei tämä mikään mallimaa ole silti asioiden hoidossa ja on paljon huonoakin, niiden hyvien asioiden vastapainoksi.
Oikeastaan kiinnostaisi enemmän lukea tuon ajan Virosta ja siellä elämisestä ja kenties niiden elämästä, jotka ovat tulleet Suomeen. Ovatko he todella työllistyneet ja löytäneet oman paikkansa jne. Virossa elämä oli varmasti tosi ankaraa ja kamalaa, on ollut todella ihmeellistä tulla Suomeen, missä kaupassa on ruokaa ja sitä saa ostaa kuka vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti