Henning Mankell, Kennedyn aivot

Ruotsalainen arkeologi Louise Cantor lähtee kaivauksiltaan Kreikasta Ruotsiin luennoimaan ja tapaamaan poikaansa Henrikiä. Tukholmaan päästyään hän löytää Henrikin kuolleena. Kaikki merkit viittaavat itsemurhaan, mutta Louise on varma, että hänen poikansa on murhattu.
Yhdessä entisen miehensä ja Henrikin isän Aronin kanssa Louise yrittää ottaa selvää poikansa elämän viimeisistä vaiheista. Vastausten etsinät vie hänet pitkälle matkalle Etelä-Australian takamaille, salaiseen asuntoon Barcelonassa ja aids-klinikalle Mosambikiin.
Mitä syvemmälle Louise kulkee, sitä läpitunkemattomammalta arvoitus tuntuu. onko Henrik pyyhkäisty pois tieltä, koska hän on estänyt kyynistä oman edun tavoittelijaa hyötymästä Afrikan aids-kriisistä? Oliko Henrik itsekään viaton? Miksi hän halusi niin kiihkeästi saada selville, mitä tapahtui murhatun presidentti Kennedyn aivoille?

Henning Mankellin tiheä, painostava trilleri on moraalisesti kantaa ottava kertomus tästä ajasta ja maailmasta. Se on myös psykologinen tutkielma menetyksen ja ymmärryksen etsimisesetä. "Säälimätön ja synkkä tarina kolonialismista, välinpitämättömyydestä, rasismista, seksismistä ja kapitalismista. Mankelin tähän mennessä tärkein dekkari." - Aftonbladet

(takakansi)

***
Aina jossain välissä ehtii lukea, mutta kirjojen kirjaaminen blogiin onkin taas toinen juttu. Tämän lukeminen kyllä kesti, mutta on siitä jo muutama päivä, kun sain loppuun asti..

Mankell on Mankell. Kirjoittaa hän sitten oikeastaan mistä vaan, kirjat tempaavat otteeseensa. Ne ovat helppolukuisia ja -tajuisia. Kuitenkin niissä on sanomaa ja puututaan tärkeisiin asioihin.
Ihmiset on kuitenkin nimenomaan ihmisiä, inhimillisiä otuksia, eivät mitään yliluonnollisia olentoja. Ihmisten kuvaus on jotenkin.. elävää.

Mutta siis, onhan tämä erilainen kuin vaikka Wallanderit, mutta toisaalta minusta on tosi kivaa, että Mankell kirjoittaa erilaisista asioista ja ihmisistä.
Suosittelen kyllä, ihan ihmiskuvauksen takia ja sen takia, että tässä kuvattiin realistisesti elämää Afrikassa ja sitä, miten "valkoiset" suhtautuvat mustiin. Toivon, ettei se pidä paikkaansa, mutta pelkäänpä pahoin, ettei toiveeni toteudu.