Luen nyt aika sekalaisesti näitä Bengtzon-kirjoja. Tämä taas sijoittuu kahden edellisen väliin ajallisesti. Ei se nyt hirveästi ole haitannut, mutta jotkut asiat menee vähän takaperoisesti. Toisaalta taas selviää tietyt kuviot edellisestä kirjasta, kun lukee aikaisemman sen jälkeen. No, sujuu ne näinkin, vaikka ehkä olis parempi lukea aikajärjestyksessä. Toisaalta taas ei suurtakaan merkitystä.
Ihan luettava kirja, rikos sijoittui televisiomaailmaan. Sekavia kuvioita ja jälleen pysyi minulle loppuun asti arvoituksena, kuka se todellinen syyllinen on. Joko olen huono päätteleen, tai Marklund osaa sen piilottaa hyvin.
Tässä kirjassa henkilökohtaisesta elämästä oli otettu perhe-elämä, parisuhde lähinnä, siinä puolella meni huonosti. Tuttuja kuvioita. Tehdään päätöksiä omista näkökohdista ja kuvitellaan sen olevan koko totuus.. Ei keskustelua, ei edes halua sellaiseen.
Tilanteet on onneksi aina ratkaistavissa, jos on halua..
Ihan sellainen perushyvä dekkari. Menee edelleenkin samaan sarjaan Mankellin ja Lehtolaisen kanssa. Voisipa sanoa, että nämä kolme ovat tällä hetkellä suosikkikirjailijani dekkareista. On niitä muitakin hyviä, mutta suositaan nyt kotimaista ja melkein kotimaista ;)
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
tiistai 13. toukokuuta 2008
Liza Marklund: Paratiisi
Tämäkin tarttui eilen mukaan ja tämä olisi kai pitänyt lukea ensimmäisenä, tai ainakin ennen tuota Uutispommia, mutta oli kiire päästä lukemaan ja otin sen, joka ekana käteen sattui.
Tässä kirjassa päähenkilö on oikolukijana, mutta alkaa työstää yhtä isoa juttua ja se onkin tärkeä asia, vaikuttaa moneen.
Myöskin Annika Belgtzonin yksityiselämä on mukana, kerrotaan kuinka hän tapasi miehensä ja heidän perheensä sai alkunsa.
Jotenkin sitä hänen elämäänsä olis lukenut pidemmällekin, mutta kirja päättyi siihen mihin päättyi.
Taaskin oli jotain yllättävääkin mukana. On kiva lukea kirjoja, joissa henkilöt eivät ole juuri sitä, mitä heidän olettaa olevan ensimmäisten kuvausten perusteella.
Mutta tämänkin kirjan perusteella voin suositella.
Tässä kirjassa päähenkilö on oikolukijana, mutta alkaa työstää yhtä isoa juttua ja se onkin tärkeä asia, vaikuttaa moneen.
Myöskin Annika Belgtzonin yksityiselämä on mukana, kerrotaan kuinka hän tapasi miehensä ja heidän perheensä sai alkunsa.
Jotenkin sitä hänen elämäänsä olis lukenut pidemmällekin, mutta kirja päättyi siihen mihin päättyi.
Taaskin oli jotain yllättävääkin mukana. On kiva lukea kirjoja, joissa henkilöt eivät ole juuri sitä, mitä heidän olettaa olevan ensimmäisten kuvausten perusteella.
Mutta tämänkin kirjan perusteella voin suositella.
Liza Marklund:Uutispommi
Tämä kirjailija on minulle uusi tuttavuus. Näin vaan siskon kirjahyllyssä pari tälläistä ja kun eilen kirjastossa ei mitään löytynyt, päätin ottaa Marklundin kirjoja.
Yllätyin positiivisesti. Nämä eivät kerro poliisin työstä kuten Lehtolaisen Kalliot tai Mankellin kirjat, nämä kertovat rikostoimittajasta.
Luin ensin tämän Uutispommin. Jälleen perheenäiti, joka pujottelee uran ja perheen kesken. Miehellä on myös ura, vuorottelevat lasten päivähoitoon viennistä ja hausta, mies ei pahemmin nosta mekkalaa, vaikka vaimo tekee viikonlopun pyöreitä päiviä töissä. Noh, taustalla on havaittavissa jotain, mutta rakkaus paistaa läpi.
Kerronta oli ihan sujuvaa. Pari kohtaa oli, joissa vähän oli tylsempää tekstiä, mutta kai se oli juonen kannalta olennaista tietoa. Juonikin oli sujuva ja taitavasti kerrottu, ei ihan heti selvinnyt, kuka on taustalla ja miksi. Kyllä sekin sitten paljastettiin sopivassa kohdassa.
Mutta voin suositella Marklundin kirjoja, ainakin tätä. Etenkin jos Lehtolaisen tai Mankellin rikosromaanien tyyli on kiehtonut, niin ehkäpä tämäkin menee?
Yllätyin positiivisesti. Nämä eivät kerro poliisin työstä kuten Lehtolaisen Kalliot tai Mankellin kirjat, nämä kertovat rikostoimittajasta.
Luin ensin tämän Uutispommin. Jälleen perheenäiti, joka pujottelee uran ja perheen kesken. Miehellä on myös ura, vuorottelevat lasten päivähoitoon viennistä ja hausta, mies ei pahemmin nosta mekkalaa, vaikka vaimo tekee viikonlopun pyöreitä päiviä töissä. Noh, taustalla on havaittavissa jotain, mutta rakkaus paistaa läpi.
Kerronta oli ihan sujuvaa. Pari kohtaa oli, joissa vähän oli tylsempää tekstiä, mutta kai se oli juonen kannalta olennaista tietoa. Juonikin oli sujuva ja taitavasti kerrottu, ei ihan heti selvinnyt, kuka on taustalla ja miksi. Kyllä sekin sitten paljastettiin sopivassa kohdassa.
Mutta voin suositella Marklundin kirjoja, ainakin tätä. Etenkin jos Lehtolaisen tai Mankellin rikosromaanien tyyli on kiehtonut, niin ehkäpä tämäkin menee?
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Patricia Gaffney: Pelastavat enkelit
Kirja kertoo neljän naisen ryhmästä, jotka tapaavat toisiaan kerran viikossa. Jokainen neljästä kertoo aina vuorollaan pätkän sen hetkisestä elämästä.
Eräs naisista on sairastanut syövän ja se uusiutuu. Toinen päättää vihdoin jättää miehensä. Kolmas rakastuu ukkomieheen. Neljäs kärsii lapsettomuudesta.
En jotenkin aluksi tykännyt kertomistyylistä, kirjan edetessä siihen tottui. Ihan ok oli lukea näinkin. Olen kai vain tottunut siihen, että kirja kertoo yhdesetä näkökulmasta, ei neljästä vuorotellen.
No, ei tämä mitenkään ihmeellinen teos ollut, ihan luettava hömppä, vaikkakin vakavista aiheista kertoikin.
Eräs naisista on sairastanut syövän ja se uusiutuu. Toinen päättää vihdoin jättää miehensä. Kolmas rakastuu ukkomieheen. Neljäs kärsii lapsettomuudesta.
En jotenkin aluksi tykännyt kertomistyylistä, kirjan edetessä siihen tottui. Ihan ok oli lukea näinkin. Olen kai vain tottunut siihen, että kirja kertoo yhdesetä näkökulmasta, ei neljästä vuorotellen.
No, ei tämä mitenkään ihmeellinen teos ollut, ihan luettava hömppä, vaikkakin vakavista aiheista kertoikin.
Katja Kallio: Sooloilua
Kirja tarttui ihan sattumalta käteeni. Muistelin lukeneeni siitä jonkun arvostelun ja ajattelin, että luen sen itsekin. Mitään mielikuvaa ei ollut siitä, että millaiset arvostelut kirja oli saanut.
Alussa tuntui, etten pidä kirjasta yhtään. Ei jotenkin vaan temmannut mukaansa. Kieli tuntui töksähtelevältä, ei yhtään luontevalta minun "suuhuni".
Kuitenkin kun luin eteenpäin, kirja imaisi mukaansa enempi ja enempi.
Sooloilua kertoi kahden aikuisen itsenäisen ihmisen elämästä perheeksi. Etenkin Emmasta, mutta hiukan sivussa myös Joelista.
Muutaman kerran mietin, että kaikkeen sitä rakastunut ihminen suostuukin, mutta niinhän se on.. Etenkin alkuhuumassa.
Myöskin raskaus oli osa kirjaa, se oli siinä sivussa, ja lopussa se näytteli suurempaakin osaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ihan ok kirja. En nyt tiedä, oliko loistava vai ei, mutta ihan luettava.
Alussa tuntui, etten pidä kirjasta yhtään. Ei jotenkin vaan temmannut mukaansa. Kieli tuntui töksähtelevältä, ei yhtään luontevalta minun "suuhuni".
Kuitenkin kun luin eteenpäin, kirja imaisi mukaansa enempi ja enempi.
Sooloilua kertoi kahden aikuisen itsenäisen ihmisen elämästä perheeksi. Etenkin Emmasta, mutta hiukan sivussa myös Joelista.
Muutaman kerran mietin, että kaikkeen sitä rakastunut ihminen suostuukin, mutta niinhän se on.. Etenkin alkuhuumassa.
Myöskin raskaus oli osa kirjaa, se oli siinä sivussa, ja lopussa se näytteli suurempaakin osaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ihan ok kirja. En nyt tiedä, oliko loistava vai ei, mutta ihan luettava.
Bodie Thoene: Prahan potpuri (Eurooppa-kronikka 2.)
Vihdoinkin sain tämän toisen osan käsiini.
Jotenkin tämä ei mielestäni ollut ihan ykkösosan tasoinen, mutta ihan luettava kirja silti. Ihan mielenkiintoista lukea sellaisesta näkökulmasta, että tärkeät ihmiset ovatkin Itävallassa, eivätkä Saksassa.
Urheita ihmisiä silloin on elänyt ja täytyy ihmetellä, miten he uskalsivat tehdä vastarintaa maanalaisissa liikkeissä. Riski jäädä kiinni kuitenkin on olemassa.
Ja sekin, miten jotkut ovat pystyneet vetämään kahta roolia yhtä aikaa.. Kirjailija kuvasi niin hyvin, etten meinannut uskoa, että kirjailija kirjoittaa samasta henkilöstä.. Menin "lankaan".
No, fiktiotahan tämä on, mutta olen muutamia, tai aika useitakin, elämänkertoja ja tositarinoita kyseiseltä aikakaudelta lukenut, että uskon tässä olevan aavistuksen ihan faktaakin.
Jatkan kronikan lukemista, tämä on kuitenkin ihan lukemisen arvoinen kronikka kahden ensimmäisen kirjan perusteella.
Jotenkin tämä ei mielestäni ollut ihan ykkösosan tasoinen, mutta ihan luettava kirja silti. Ihan mielenkiintoista lukea sellaisesta näkökulmasta, että tärkeät ihmiset ovatkin Itävallassa, eivätkä Saksassa.
Urheita ihmisiä silloin on elänyt ja täytyy ihmetellä, miten he uskalsivat tehdä vastarintaa maanalaisissa liikkeissä. Riski jäädä kiinni kuitenkin on olemassa.
Ja sekin, miten jotkut ovat pystyneet vetämään kahta roolia yhtä aikaa.. Kirjailija kuvasi niin hyvin, etten meinannut uskoa, että kirjailija kirjoittaa samasta henkilöstä.. Menin "lankaan".
No, fiktiotahan tämä on, mutta olen muutamia, tai aika useitakin, elämänkertoja ja tositarinoita kyseiseltä aikakaudelta lukenut, että uskon tässä olevan aavistuksen ihan faktaakin.
Jatkan kronikan lukemista, tämä on kuitenkin ihan lukemisen arvoinen kronikka kahden ensimmäisen kirjan perusteella.
perjantai 2. toukokuuta 2008
Lauren Weisberger: Vip-ihmisiä
Hömppää parhaasta tai pahimmasta päästä.
Minusta tässä oli liian samanlainen juoni kuin kirjassa Paholainen pukeutuu Pradaan. Sitä piti hauskana ja huvittavana, mutta tämä... No, oli näissä tietysti erojakin, mutta joku perusjuttu oli niin samanlainen, että ainakin minulle se tunki koko ajan läpi.
Huumeita, muotivaatteita, julkkiksia, kiireistä biletystä, joka on työtä, juoruja, juorulehtiä, suhteet sukuun huononee ja kavereihin.
Kunnes tulee stoppi ja päähenkilö lähtee käveleen ja suuntaa kelkkansa toiseen suuntaan.
Tietysti elämää suurempaa rakkautta mukana on myös.
Hömppää tosiaankin, ja tämä ei edes minusta ollut niin hauska ja mukaansatempaava kuin aikaisempi kirja. Jos kirjailijalta tulee vielä kolmas, toivon sen olevan jo hiukan eri kaavalla ja eri tyyppisistä ihmisistä.
Minusta tässä oli liian samanlainen juoni kuin kirjassa Paholainen pukeutuu Pradaan. Sitä piti hauskana ja huvittavana, mutta tämä... No, oli näissä tietysti erojakin, mutta joku perusjuttu oli niin samanlainen, että ainakin minulle se tunki koko ajan läpi.
Huumeita, muotivaatteita, julkkiksia, kiireistä biletystä, joka on työtä, juoruja, juorulehtiä, suhteet sukuun huononee ja kavereihin.
Kunnes tulee stoppi ja päähenkilö lähtee käveleen ja suuntaa kelkkansa toiseen suuntaan.
Tietysti elämää suurempaa rakkautta mukana on myös.
Hömppää tosiaankin, ja tämä ei edes minusta ollut niin hauska ja mukaansatempaava kuin aikaisempi kirja. Jos kirjailijalta tulee vielä kolmas, toivon sen olevan jo hiukan eri kaavalla ja eri tyyppisistä ihmisistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)